Näiltä cheerleadereilta vaaditaan kanttia ja taitoa tanssia miljoonayleisön edessä

Jääkiekon MM-kisojen cheerleaderit eivät ole mitä tahansa tyttöjä.

– Minulla on vahva balettitausta ja olen ollut Jokereilla cheerleaderina, joten Arena on tuttu, kertoo 50 hengen ryhmän konkariosastoon kuuluva punahiuksinen keravalainen Miia Vehviläinen, 34.

– Olen harrastanut tanssia ja kilpa-cheerleadingia sekä ollut HPK:lla neljä kautta cheerleaderina ja nyt yhden kauden HIFK:lla, latelee ryhmän junioriosastoon kuuluva töölöläistynyt vaaleaverikkö Anni Rautio, 20.

– Harrastin Roostersissa kilpa-cheerleadingia ja sen jälkeen joukkuetanssia Funky Dance Teamissä, sanoo puolestaan kamppilaisbrunette Kaisa Vammeljoki, 24.

Kyllä tyttöjen täytyy tykätä esiintymisestä miesten silmien edessä.”.

Kaikkia yhdistää tanssi-into ja kiekkohulluus.

– Olen ollut pienestä pitäen lätkäfani. Olympialaisista katson kaikki matsit, vakuuttaa Rautio.

– Tanssin takia siellä ollaan. On ihana fiilistellä ja luoda yleisölle tunnelmaa. Olin tanssimassa jo vuoden 2003 kotikisoissa, lisää Vehviläinen.

Vaatii kanttia ja taitoa tanssia Hartwall-areenan portailla miljoonayleisön edessä televisiokatsojat mukaan lukien. Punatukka, blondi ja brunette viittaavat siihen, että MM-kisoissa esiintyy tanssijoita jokaiseen makuun eikä ehostuksessa pyritä suinkaan mihinkään kloonausmaskeeraukseen.

– Pyrimme tuomaan persoonaa esiin, muotoilee vuoden 1997 kotikisoissa tanssinut nykyinen Red Eventsin tuotantojohtaja Lotta Hurskainen.

– Kyllä tyttöjen täytyy tykätä esiintymisestä miesten silmien edessä. Jääkiekko on miesten laji, mutta meidän ryhmä on koottu niin, liikesarjat ja kisa-asu suunniteltu sen mukaan, että kaikille on jotakin, korostaa Hurskainen.

HIFK:n cheerleadingin pohjalta syntynyt tapahtumapalveluiden tuottaja Red Events vastaa Suomen MM-jääkiekon cheerleading-projektista.

Syke nousee välillä tosi hurjasti.”

MM-kotikisojen cheerleadereihin Northern Starletsiin otettiin mukaan 30 maajoukkueen cheerleaderia ja lisäksi 20 tyttöä valittiin 80 hakijan joukosta. Jokaiseen otteluun tarvitaan 30 tanssijaa.

Urakka ei ole lasten leikkiä 19–36 -vuotiaille cheerleadereille.

– Tanssiminen on todella raskasta, tanssimme laidasta laitaa eri tyylejä, ruotii Rautio.

– Syke nousee välillä tosi hurjasti, vahvistaa Vammeljoki.

Cheerleaderit harjoittelevat MM-kisoja varten 22 kertaa Maria Juurikkalan ja Laura Hallivuoren valmennuksella. Kisoissa jokaisen on osattava 24 liikesarjaa.

– Aloitimme harjoitukset vasta maaliskuun lopulla. Aluksi treenejä oli kolme kertaa viikossa, nyt melkein joka päivä, kertoo Hurskainen.

Totisesta torvensoittamisesta ei ole silti kyse.

– Tämä on mukava harrastus tytöille ja joukkuelaji, josta saa kavereita, huomauttaa Hurskainen.

Mieheni bongasi minut vuoden 1997 MM-kotikisoista.”

Cheerleading on MM-kisoissa vapaaehtoistyötä, mutta vaivan palkaksi tytöt toki saavat katsoa tanssin lomassa MM-ottelut.

– Siinä säästää hirveästi rahaa, riemuitsee Rautio.

Eikö tanssikuvioihin keskittyminen häiriinny pelien tuijottamisesta?

– Cheer-kapteenia nää vaan seuraa, valistaa Hurskainen.

Tanssiminen MM-kisoissa voi koitua myös myönteisesti kohtalokkaaksi.

– Mieheni bongasi minut vuoden 1997 MM-kotikisoista, naurahtaa jo 17 vuotta lätkä-cheerleadingin parissa pyörinyt Hurskainen.