Jokaisella on hetkensä. Näin voisi päätellä siitä, että Suomen jääkiekon MM-kisojen lippujen hintoja ja rahankäyttöä on arvosteltu poikkeuksellisen rankasti.
Kisajärjestäjät ovat saaneet sapiskaa ahneudesta ja innokkaiden fanien rahastuksesta. Viime torstain A-talk-ohjelmassa urheilutoimittaja Vesa Rantanen haukkui Timo Jutilaa kyvyttömyydestä hoitaa hanhiemon tehtäviään. Osansa sai myös kiekkolegenda Jari Kurri, joka rooli joukkueessa on epäselvä.
Urheilua vain satunnaisesti seuraavalle A-talkin kritiikki oli varsinainen herätys. Ovatko suomalaiset urheilutoimittajat vihdoinkin avanneet silmänsä myös epäkohdille? Onko urheilujournalismin itsesensuurin aika vihdoin ohi?
Saattaa olla, että elämme eräänlaista murroskautta, jonka seurauksena päättäjät, urheilijat ja julkisuuden henkilöt saavat osakseen yhä kovempaa kritiikkiä aiheesta tai aiheetta.
Sama ilmiö on nähtävissä tavasta puhua ja kirjoittaa Nokian hallituksen ex-puheenjohtajasta Jorma Ollilasta, jota käytetään jo yhtiön romahduksen symbolina. Lehdet uskaltautuvat ruotimaan Ollilan persoonaa, johtamistapaa ja kyvyttömyyttä muutoksiin. Vielä vuosikymmen sitten olisi ollut pyhäinhäväistys arvostella Nokiaa tai sen tuotteita. Ollilan kapeille hartioille naureskeltiin korkeintaan kotioloissa.
Kritiikitön ihailu ja sankaruuden sädekehä ovat väistymässä. Jokainen jumala tipahtaa jalustalta aikanaan, ja Suomi-leijonat tekivät sen jo viime vuonna Senaatintorilla.
Ja kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden, Suomi-leijonat juhlivat fiksusti. Näinhän päävalmentaja Jukka Jalonen meille lupasi.