Harma herättelee kotikaupunkia unesta

Kurikkalaisen Harma-yhtyeen uusi levy Kaihokaupunki voisi kertoa vaikkapa bändin kotikaupungin tunnelmasta.

–  Biisit ovat aiheiltaan melankolisia. Levyn nimessä on tietty viesti Kurikalle, myöntää bändin basisti Henri Mäki.

Yhtyeen jäsenien toiveena on, että väestötappiosta kärsivä kaupunki heräisi vähitellen unestaan ja kielteinen ilmapiiri raikastuisi.

– Kurikkalaisten pitäisi oppia iloitsemaan toinen toistensa menestyksestä ja saavutuksista, eikä kadehtia ja puhua pahaa. Muualta päin tulleet pitää toivottaa tervetulleiksi, Mäki pohtii.

Kurikan Kemussa aktiivisesti toimiva Mäki toivoo, että Kurikka saisi pitkään toivotun kulttuuritalon. Asia on ollut jo vireillä, mutta erimielisyyttä tuntuu olevan lähinnä siitä, sijaitsisiko talo Kurikassa vai Jurvassa ja missä kiinteistössä.

–  Kulttuuritalo toisi elävyyttä ja virikkeitä tähän kylään. Urheilu on ainakin saanut osansa, nyt on kulttuurin vuoro, Mäki ja yhtyeen solisti J-P Pitkämö sanovat.

Harma perustettiin vuonna 2006. Levynteko on ollut bändillä mielessä jo vuosia, ja rahaa kerättiin keikkailemalla. Kaikki omakustanteisen levyn kappaleet ovat omia.

– Kaikki keikat otettiin, mitä saatiin, muistelee rumpali Joni Mäntykoski.

Yhtye on kuitenkin tyytyväinen, että levyntekoon päästiin vasta nyt.

– Parikymppisinä olisimme olleet liian nuoria. Nyt ei ole enää mitään pilvilinnoja eikä starbailua, Pitkämö sanoo.

– Levynteko oli opettavainen prosessi, jossa saimme pitää langat käsissämme. Tietotaito on nyt olemassa seuraavaa levyä varten, Mäki sanoo.

Levy nousi Rumba-lehden listalle sijalle kuusi ja Suomen virallisella listalla 25:nneksi.

Televisiossa pyörii useita kyky- ja laulukilpailuja, mutta Harmaa tai harmalaisia niissä ei tulla näkemään.

–  Oikeat menestystarinat lähtevät ruohonjuuritasolta, eivät mistään tv-kisoista, Mäki sanoo.

Mäntykosken mukaan kisat vääristävät kuvaa alasta. Kun voittaja esiintyy jäähallissa täysille katsomoille, nuori ja kokematon laulaja voi helposti jäädä siihen käsitykseen, että tällaista keikkailu aina on.

– Totuus on kuitenkin se, että suurin osa keikoista on pubikeikkaa. Suomeen mahtuu jos jonkinlaista takahuonetta, Mäntykoski sanoo.