Vanha tramppa on jäteongelma

Harva perhe muistaa trampoliinin ostohetkellä ottaa selvää tuotteen valmistusmateriaaleista.

Jos matto ja reunapehmusteet on valmistettu PVC-muovista, trampoliinin hävittäminen on ympäristön kannalta mutkallinen juttu.

PVC-sisältää klooria, eikä sitä voi hävittää polttamalla jätteenpolttolaitoksissa. Palaessa siitä vapautuisi haitallisia yhdisteitä, kuten kloorivetyä ja edelleen suolahappoa, ilmenee VTT:n tutkimuksesta.

Koska PVC-muovilla ei ole hyötykäyttöä, trampoliinien matot on dumpattava kaatopaikalle. Siellä ne eivät maadu koskaan.

– Trampoliini pitää purkaa osiin, koska ne eivät mahdu jäteastiaan, sanoo Lakeuden Etapin ympäristöpäällikkö Kati Säippä.

Jäteasemalla trampoliinin muoviosat otetaan vastaan maksullisena jätteenä.

– Sen sijaan trampoliinin metalliosat voi tuoda maksutta jäteasemien metallinkeräyksiin.

Jos trampoliinin muovi on muuta kuin PVC:tä, se on energiajätettä ja kelpaa poltettavaksi jätteeksi. Seinäjokelaisten PVC-vapaat trampoliinimatot poltetaan Mustasaaressa West Energyn jätevoimalassa.

– Jätehuollossa trampoliinit eivät ainakaan vielä näy suurena piikkinä. Hyppely on ympäristöystävällinen tapa viettää vapaa-aikaa, jos sitä vertaa esimerkiksi tietokonepeleihin, joka kuluttaa energiaa, Säippä sanoo.

Trampoliineja myydään marketien lisäksi useissa verkkokaupoissa, mutta vain harvassa mainitaan maton ja pehmusteiden muovilaatu. Trampoliinien muovin UV-suojasta, käyttöturvallisuudesta, jousituksista, takuuajasta ja asennuksesta sen sijaan löytyy runsaasti tietoa.

Palaessa siitä vapautuisi haitallisia yhdisteitä.”

Pihojen ja varastojen riesaksi trampoliini muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi, eikä hyppiminen enää innosta.

Paras tapa olisi trampoliinin myyminen tai lahjoittaminen vaikkapa sukulaislapsille.

Myynti-ilmoituksia voi bongata kauppojen ilmoitustauluilta tai netissä.