Nyt jyrähtää Pekka Koskela: Urheiluorganisaatioissa ammattitaidottomuutta

Suomen pikaluistelun ykkösmies, seinäjokelainen Pekka Koskela, 29, kaipaa pikaisia muutoksia Suomen huippu-urheiluun.

 Koskelan mielestä urheilijoiden motivaatiota ja palautumisherkkyyttä syö se, kun asioita ei ole hoidettu kunnolla valtiojohtoisissa organisaatioissa. Näillä Koskela tarkoittaa muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamia SLU:ta ja lajiliittoja.

– Meillä on vanha organisaatiorakenne, sillä huippu-urheilijoiden viesti ei tahdo mennä organisaatioissa ylöspäin tai alaspäin. Ongelmana on myös resurssipula. Joillekin lajiryhmille on myönnetty valmennustukea, mutta se ei tästä huolimatta näy sen lajiryhmän kentällä ja tekemisessä.

 Koskela tähdentää, ettei organisaatioissa voida enää tuudittautua siihen ajatukseen, että näin hommat on tehty jo 50 vuotta sitten.

Suomalaisessa huippu-urheilussa painavat vanha historia ja rakenteet.”

– Nythän on jo vuosi 2012, ja ammattiurheiluun kuuluu, että asiat kehittyvät. Jos urheilijat toimivat intohimoisesti kentällä, myös koko organisaation pitää olla silloin täysillä siinä mukana.

 Koskelan mielestä suomalaisessa huippu-urheilussa päättäjien pitäisikin ottaa mallia kenttätasolta eli seuroista.

– Organisaatioiden päätöksentekoon pitää saada tekemisen meininkiä. Nyt tilanne on se, että kentällä eli seuroissa on tekemisen meininkiä, mutta sitä ei ole missään muualla. Seuroissa tehdään vapaaehtoisesti kovaa työtä. Tämä harrastustoiminta on paljon ammattitaitoisempaa kuin se toiminta, josta ihmiset saavat palkkaa organisaatioissa. Virallisissa organisaatioissa pitääkin pikku hiljaa alkaa keksiä, mitä on jo jään päällä keksitty, sanoo Koskela.

Koskela vaatii valtiojohtoisiin organisaatioihin nykyistä ammattitaitoisempaa väkeä ja kevyempiä rakenteita. Hänen mielestään organisaatioiden toiminta on saatava dynaamiseksi ja yritteliäisyyshenkiseksi niin, että kaikki kantavat vastuuta ja jokainen huolehtii omasta tontistaan.

– Se on yksinkertaista, mutta suomalaisessa huippu-urheilussa painavat vanha historia ja rakenteet.

Koskela pitää valitettavana, ettei huippu-urheilijoiden asema ole samanlainen yhteiskunnassa kuin niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä. Koskela löytää epäkohtia myös yksilö- ja joukkuelajien urheilijoiden väliltä.

– Yksilölajien urheilijoita ei Suomessa oikein rinnasteta ammattiurheilijoiksi joukkuelajien urheilijoiden tavoin. Siinä on suuria puutteita. Jos yksilölajien urheilija loukkaantuu, esimerkiksi vakuutusturva-asiat ovat tosi heikoissa kantimissa. Yksilölajien urheilijoilla ei myöskään ole yhtä ainutta työnantajaa, mikä ajaa heidät jopa tosi herkkään asemaan.

 Koskela kertoo itse joutuneensa ajamaan monena iltana useita tunteja omaa ja muiden urheilijoiden etuja ja  paikkaa yhteiskunnassa. Koskela on Urheilijayhdistyksen perustajajäseniä.

– Enää valtiolliset ja yksityiset organisaatiot eivät voi sanoa, ettei yksilölajien urheilijoilla olisi yhtenäistä mielipidettä.

 Urheilijayhdistys muun muassa antaa lakiapua urheilijoille palkkakysymyksissä sekä auttaa yhteistyösopimuksissa.

– Jos halutaan, että urheilija menestyy arvokisoissa, hänelle pitää antaa myös työrauha ja aikaa harjoitella. Hän ei voi aina olla joka paikassa saatavilla.

Keskiviikon Seinäjoen Sanomissa Koskela ja hänen isänsä Markku myös kertovat, miten isä-poikasuhde on toiminut. Lisäksi Koskela paljastaa urheilu-uransa suurimman uhrauksensa ja pelkonsa.