Englantilaisen Kate Furnivallin teksti on sokerisinta, mihin olen aikoihin törmännyt. Dramaattiset ja romanttiset kielikuvat seuraavat toisiaan niin, ettei epäilyksen sijaa jää sille, minkä tyyppisestä kirjallisuudesta on kyse. Jo kirjan alkukappale on sen verran epäuskottava, että lukijan on syytä oitis laittaa aivot narikkaan.
Kate Furnivall
Pietarin jalokivi
suom. Riie Heikkilä
Helsinki-kirjat 2012
Tsaarin ajan Venäjällä kirjassa liikutaan, ja itse Nikolai II vilahtaa teoksessa ihailemassa päähenkilön Valentinan pianonsoittoa. Samalla punatukkainen tanskalaisviikinki, insinööri Friis iskee silmänsä tähän leiskuvasilmäiseen neitoon. Kirja on täydellinen, vaaleanpunainen jättihattara sitä halajaville – yhteiskuntakriitikot älkööt vaivautuko.