Palkkasitko taas mukavan tyypin? Sääli

Milloin viimeksi palkkasit pätevän työntekijän? Muistatko, millaisen ensivaikutelman tämä teki? Tuntuiko heti mukavalta tyypiltä? Sellaiselta, että istuu varmasti työporukkaan? Että on heti valmis hommiin?

Toivottavasti rekrytointi onnistui.

Aina varman päälle pelaaminen ei nimittäin kannata.

Samankaltaisuus voi olla vahvuus, mutta se voi olla myös laiskan esimiehen merkki.

On helpompaa ottaa töihin itsensä kaltainen, helppo ja valmis työntekijä kuin se, jota ei heti ensisilmäyksellä ymmärrä tai joka on hakenut nykyistä pestiään suurempiin saappaisiin.

Se on sääli, sillä aina turvallisin vaihtoehto ei ole paras, ei edes sopivin.

Jos työyhteisössä jokainen työntekijä on jo rekrytoitaessa valmis, kenestä löytyy kasvunvaraa uusiin tehtäviin? Kuka uskaltaa kyseenalaistaa esimiehen ideat, jos jokainen työyhteisön jäsen ajattelee jo valmiiksi asioista samalla tavalla kuin muut?

Työelämässä on reunaehtonsa.

Aina ei ole aikaa antaa kasvaa tehtäväänsä. On saatava remmiin ihminen, joka voi aloittaa kassalla huomenna tai hoitaa ensimmäisen hälytyskeikan ensi viikonloppuna.

Mutta jos työyhteisöllä on rekrytoinneissaan aina niin kiire, että firmaan kannattaa palkata vain valmiita, samanikäisiä ja samalla tavalla koulutettuja, olisiko rekrytoijien aika katsoa peiliin?

Yhtälöhän on yhtä nurinkurinen kuin ajatus siitä, että mukisematta jatkuvasti ylitöitä tekevät tai kiireen kanssa koko ajan kamppailevat alaiset olisivat hyvän johtajan merkki. Eivät ole. Jatkuvasti ylitöitä tekevät tai järjettömästä kiireestä suoriutuvat alaiset ovat merkki siitä, että homma ei ole esimiehellä hanskassa.

Rekrytointi on aina riski. Mutta aina riskin ottaminen ei ole merkki huonosta ihmistuntemuksesta. Mukavakin tyyppi voi olla aarre – tai osoittautua koeaikana täysin vääräksi valinnaksi.

Joten mitäs jos viimeistään ensi vuonna, kun palkkaat kesätyöntekijöitä, harkitsisit toisen kerran myös sitä pätevää, mutta niskakarvat asenteellaan pystyyn nostanutta kaveria? Tai sitä, jota pidit liian hiljaisena? Tai kysyisit ensimmäiseltä esimieheltäsi, miksi hän aikoinaan palkkasi juuri sinut?

Minä kysyin. Ensimmäinen palkkasi siksi, että olin mukava tyttö. Vuosien saatossa hän pääsi siitä kuulemma kuitenkin yli.