Syyttömille vangeille ja tuomituille maksettu lähes 12 miljoonaa euroa

Monet ovat hakeneet korvauksia turhista vankilareissuista ja pidätyksistä.

Heikki Kemppainen

Syyttömästi vangituille tai tuomituille on maksettu Suomessa valtion varoista miljoonakorvauksia 2000-luvulla, ilmenee Valtiokonttorin Seinäjoen Sanomille viime viikolla toimittamista tilastoista.

Vapauden menetyksestä on maksettu korvauksia noin 11 956 000 euron edestä vuodesta 2000 lähtien tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä.

Vastaavana aikana Valtiokonttori on saanut syyttömiltä peräti 5 436 korvaushakemusta.

– Korvauksia ovat saaneet vankeuteen ja tutkintovankeuteen syyttömästi tuomitut sekä syyttömästi pidätetyt. Syyttömästi ehdottomaan vankeuteen tuomittuja on kuitenkin vähän, kertoi lakiasiainpäällikkö Pekka Syrjänen Seinäjoen Sanomille viime viikon keskiviikkona.

Esimerkiksi maaliskuussa 2008 syytön mies tuomittiin vankeuteen lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mies kiisti väitteet hyväksikäytöstä, mutta käräjäoikeus uskoi miehen poikaa, joka halusi isälleen tuomion huostaanoton jälkeen. Mies ehti istua vankilassa lähes puoli vuotta, ennen kuin Hus:n lausunto Espoon poliisin lisätutkimusten myötä näytti, ettei hyväksikäyttöväitteille löytynyt tukea. Syyttäjä päättikin, että syyte pitää hylätä. Myös poika luopui syytteistään.

Syyttömiä on istunut vankilassa myös muun muassa murhista epäiltyinä. Esimerkiksi porilainen näyttelijä Kai Tanner joutui vuonna 2007 viikoksi vangituksi, vaikka hänellä ei ollut mitään tekemistä vuonna 2006 tehdyn Ulvilan Jukka S. Lahden murhan kanssa. Vapauduttuaan syyttömänä hän sai valtiolta korvauksia vangitsemisestaan.

Toinen tunnettu syytön mies on Nils Gustafsson, jota epäiltiin Bodomjärven vuoden 1960 kolmoismurhista. Hän oli keväällä 2004 kaksi kuukautta vangittuna.

Isoimmat korvaukset

useita kymmeniä tuhansia

Syrjäsen mukaan korvausmääristä suurin osa on pieniä, muutaman satasen tai tuhannen euron juttuja.

– Tavanomaiset, lyhytaikaiset vapaudenmenetykset oikeuttavat yleensä 100-120 euron korvaukseen vuorokaudelta. Isoimmat korvaukset ovat ylipäänsä useampia kymmeniä tuhansia, joita ei vuositasolla kuitenkaan ole monia.

Gustafsson sai ensin Valtiokonttorilta vapauden menetyksestään 18 000 euroa eli selliyö maksoi valtiolle 300 euroa. Syynä normaalia isompaan korvaukseen oli se, että Gustafsson muuttui tutkinnan kuluessa uhrista epäillyksi, mikä keräsi laajaa julkisuutta. Gustafsson sai myös 1 200 euroa matkustuskieltoajalta, mutta hän ei pitänyt korvaussummaa riittävänä.

Myöhemmin Bodom-syytteistä vapautunut Gustafsson sai vuonna 2006 valtiolta lisäkorvauksia 25 700 euroa henkisestä kärsimyksestä, joka hänelle aiheutui perusteettomasta vapauden menetyksestä ja matkustuskiellosta. Näin mies sai valtiolta lopulta 44 900 euron korvauksen.

Syrjäsen mukaan mitään ylärajaa korvaukselle ei sinänsä olekaan vaan siihen vaikuttavat epäillyn rikoksen törkeysaste ja isoihin korvauksiin myös vapaudenmenetysajan merkittävä pituus.

– Lainsäädäntö ei aseta esteitä useammallekin korvaukselle samalle ihmiselle, ja todennäköisesti näitäkin tapauksia meillä on. Niitä emme kuitenkaan ole tilastoineet. Meillä ei myöskään ole tilastoaineistoa siitä, montako vuorokautta jotkut ovat pisimmillään menettäneet vapautensa ilman syytä ja saaneet siitä korvausta.

Tästä syystä

saa korvausta

Lain mukaan vapauden menettämisestä voi saada korvausta, jos esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä sekä syyte jätetään sikseen tai hylätään.

– Korvausta saa myös silloin, jos epäillyn on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi voitu pidättää tai vangita tai pidättämiseen tai vangitsemiseen ei ole ollut laillisia edellytyksiä.

Korvausta haetaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun vapaudenmenetyksen aiheettomuuden osoittama päätös on tehty tuomioistuimissa tai esimerkiksi, kun syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen tai poliisi tutkinnan lopettamispäätöksen. Korvausta haetaan kirjallisesti Valtiokonttorilta sitä varten tehdyllä lomakkeella.

Syrjäsen mukaan oikeutta korvaukseen ei ole, jos vapaudenmenetys ei ole kestänyt yhtä vuorokautta kauemmin.

– Korvaushakemusten kokonaishylkäyksiä on vuosittain hyvin vähän.

Yleisimmät syyt ovat ne, että hakemus on liian myöhään tehty tai vapaudenmenetys on kestänyt alle yhden vuorokauden.

Korvausmäärät

kasvussa

Korvaushakemukset ja korvausmäärät ovat viime vuosien aikana nousseet.

Valtiokonttori on saanut eniten korvaushakemuksia 2000-luvulla viime vuonna, jolloin niitä tuli 515. Viime vuonna maksettiin myös eniten korvauksia eli 1 500 000 euroa.

Edellisvuonna korvaushakemuksia oli 466, ja korvausmäärä oli 1 375 000 euroa. Vuonna 2009 korvaushakemuksia oli 400, ja silloin korvauksia maksettiin 749 000 euron edestä.

Tuoreiden tilastojen mukaan tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä korvaushakemuksia on tullut jo 278, ja korvauksia on maksettu tasan miljoona euroa.

Vaasassakin

istunut syyttömiä

Vaasan vankilan johtajan Taina Nummelan mukaan Vaasassa on istunut vankeja syyttöminä.

– Nämä ovat olleet tutkintovankeja, mutta niitä ei ole ollut paljon vuositasolla.

Vapauden menetyskorvaukset 2000-luvulla

Vuosi 2000: 441 hakemusta, korvausmäärä noin 750 000 euroa.

Vuosi 2001: 490 hakemusta, korvausmäärä 674 000 euroa.

Vuosi 2002: 441 hakemusta, korvausmäärä 962 000 euroa.

Vuosi 2003: 420 hakemusta, korvausmäärä 750 000 euroa.

Vuosi 2004: 413 hakemusta, korvausmäärä 969 000 euroa.

Vuosi 2005: 380 hakemusta, korvausmäärä 832 000 euroa.

Vuosi 2006: 390 hakemusta, korvausmäärä 945 000 euroa.

Vuosi 2007: 385 hakemusta, korvausmäärä 720 000 euroa.

Vuosi 2008: 417 hakemusta, korvausmäärä 730 000 euroa.

Vuosi 2009: 400 hakemusta, korvausmäärä 749 000 euroa.

Vuosi 2010: 466 hakemusta, korvausmäärä 1 375 000 euroa.

Vuosi 2011: 515 hakemusta, korvausmäärä 1 500 000 euroa.

Vuosi 2012 (Heinäkuun loppuun asti): 278 hakemusta, korvausmäärä 1 000 000 euroa.

Lähde: Valtiokonttori