Arvokas sormuslöytö kirjoittaa uuden luvun kurikkalaisen sukutalon historiaan

Olavi Kandolin on todistettavasti talon 18. isäntä saman suvun edustajana. Aika näyttää, tuleeko Lucaksesta yhdeksästoista.

Olavi Kandolin, kaksivuotias Lucas-poika ja Mikael Säntti sormuksen löytöpaikalla, 1600-lukulaisen vilja-aitan edustalla.

Kurikka-lehti / AP Suomalainen

Sormuskivi on sinkkipitoista lasia, jota on vielä 1400-luvulla valmistettu Euroopassa.

GTK, erikoistutkija Kari A. Kinnunen

Talon vanhinta osaa edustaa keskiaikainen ja käsin hakatuista kivistä tehty jääkellari talon alla. Vanhimmat hirsiosat on tehty aikaisintaan vuoden 1643 jälkeen, jolloin talo paloi isäntä Marcus Wähä-Kurikalta.

Tuomas Rauhala

HISTORIA Tutkimus ei sulje pois, että arvokas sormus olisi Ruotsin kuningatar Maria Eleonooran Kurikkaan kadottama.

Kurikkalainen Olavi Kandolin kuljettaa metallinpaljastinta pitkin historiallista pihamaataan. Laite särisee usein rautaesineen merkiksi, mutta väliin mahtuu kirkkaampiakin piippauksia. Ne kielivät jalometalleista.

Kandolin ei ole viime syksynä hankkimaansa metallinpaljastinta käyttänyt kovin paljoa, ja senkin vähän lähinnä oman talon nurkilla. Elokuinen löydös on kuitenkin tuonut uutta mielenkiintoa tutkimiseen: Kandolin ja hänen ystävänsä Mikael Säntti löysivät vanhan vilja-aitan edestä sormuksen, joka talon historiaan peilattuna on nostanut esiin kutkuttavia tarinoita.

– Nyt on jäänyt vaivaamaan jokainen laitteen piipaus, jonka on ohittanut, Kandolin nauraa.

He olivat kulkea myös sormuksen ohi.

– Oltiin siinä jo lopettelemassa, mutta jostain syystä ajateltiin, että katsotaan nyt vielä tämä, Kandolin kertoo.

Sormuksen Geologian tutkimuskeskuksessa tutkineen Satu Hietalan analyysi on lavea, mutta ei myöskään sulje pois herkullisia liitoskohtia historian tapahtumiin. Hietala ajoittaa sormuksen Bysantin valtakunnan ajoista eli Rooman valtakunnan itäosista (330–1453 jKr) aina Suomen myöhäiseen keskiaikaan (1397–1520) saakka.

– Tarkemmin määriteltynä somuksen ikä saattaisi olla keskiaika, noin 1400-luvun paikkeilla, jolloin sinkkipitoista K-Ca-lasia vielä valmistettiin Euroopassa Espanjassa ja Ranskassa, Hietala kirjoittaa.

Kandolinin kotitalo eli Rinta-Kurikan talonpoikaiskartano on valtakunnallinen harvinaisuus. Se on ollut saman suvun omistuksessa vähintään 530 vuotta, ja Olavi Kandolin on todistettavasti sen 18. isäntä tässä jatkumossa.

Kyrönkankaan talvitien ja kesätien risteykseen 1400-luvulla perustettu talo on ollut luonnollinen pysähtymispaikka niin kauppiaille kuin aatelisille. Sen alueella ovat leiriytyneet myös sotajoukot Nuijasodan ja Isonvihan aikaan.

Yksi tutkija Hietalankin mainitsemista sormustarinoista on kulkenut kurikkalaisena perimätietona. Sen mukaan Ruotsin kuningatar Maria Eleonoora olisi hukannut sormuksen matkallaan.

– Ei voida sulkea pois sitä ajatusta, että sormus olisi hukkunut kuninkaallisilta heidän vieraillessaan kartanossa. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf ja kuningatar Maria Eleonoora yöpyivät seurueineen Wähä-Kurikan talossa 1626 talvella, heidän matkallaan Pohjanlahden ympäri Tukholmaan, Hietala toteaa.

– Kyllähän siinä käsi tärisi. Hurja ajatus, että sormus voisi olla juuri tuo kuningattaren hukkaama, Kandolin kertoo ja jatkaa.

– Sormuksen kiven valo oli tutkijan mielestä jopa yhtä kaunista kuin sen ajan rubiinien ja jalokivien. Sormus on siten ollut jo aikanaan äärimmäisen arvokas, ja sen löytyminen juuri Kurikasta tekee löydöstä mittaamattoman arvokkaan. Se myös kirjoittaa yhden sivun lisää Kurikan mahtavaan historiaan ja kertoo Kurikan ja seudun olleen jo muinoin hyvin merkittävä paikka.

Hietalan toinenkaan teoria ei vähennä sormuksen arvoa.

– Mikäli sormus osoittautuisi iältään vanhemmaksi sijoittuen Bysantin kulttuurin aikaisempiin vaiheisiin, on olemassa myös pieni mahdollisuus, että kyseessä olisi tuhoutunut hautapaikka. Tässäkin tapauksessa se kertoo vauraasta perinnöstä ja kaupankäynnistyä sekä kansainvälisistä yhteyksistä.

– Kyseessä saattaisi olla myös merovinkiaikainen tai kansainvaellusaikainen (keskirautakautinen) hauta. Tämän tutkiminen vaatisi korkeusmittauksia (veden pinta 550–800-luvuilla). Todennäköisesti löytöpaikka olisi siinä vaiheessa ollut hyvin lähellä meren rantaa, Hietala kirjoittaa.

Tutkija Satu Hietalan suosittelemaa kirjallisuutta aiheesta: Holmblad, P., Herrgård, M. 2013. Luolamiehestä talonpojaksi. Pohjanmaan muinaisuus sanoin ja kuvin.

Rinta-Kurikan talonpoikaiskartanon historiaa netissä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rinta-Kurikan_talonpoikaiskartano

Olavi Kandolinin avopuoliso Niina kirjoittaa talon ja perheen elämästä Kartano keltainen -blogia: http://mybeautifulreallife1.blogspot.fi/

Written by:

Tuomas Rauhala

Ota yhteyttä