Eduskuntavaaleihin valmistautuvan äänestäjän on hyvä jo nyt pohtia, kuinka pian vaalien jälkeen kaikki vaalilupaukset saa perua äänestäjää pettämättä. Oli hallitus mikä tahansa, se joutuu perumaan kestämättömät puheet eläke-etuuksien koskemattomuudesta ja julkisten palveluiden leikkaamattomuudesta.
Jos eläkeikää ei saa nostaa eikä eläkkeitä heikentää, on palkansaajien eläkemaksuja korotettava reippaasti arvioitua enemmän. Korotusta tarvitaan 4–6 prosenttiyksikköä. Se on kaikki nettopalkasta pois.
Eläkkeellä jo olevat ja pian eläkeikään tulevat eivät ole vaarassa. Menettäjiä ovat työtä tekevät lapsemme ja lapsenlapsemme, joille lankeaa maksuun rankka eläkevelka.
Suuressa eläkeuudistuksessa sovittu leikkuri ei ehdi keventää maksukuormaa. Leikkuri leikkaa eläkkeitä vasta 2020-luvulla tai pakottaa lisäämään työvuosia. Eläkkeiden superkarttuma taitaa senkin olla liian kallis houkutin työurien pidentämiseen.
Kun puhuin eläkepommista vuosia sitten, eläkeyhtiöt torjuivat jyrkästi epäilyt. Nyt siellä ollaan hiljaa. Vain ay-liike torjuu muutoksen ja uskoo talouden kasvun korjaavan kaiken, sekä eläkkeiden rahoituksen että valtion velkaantumisen.
Kaikki toivovat talouskasvua, mutta mistä sitä olisi tarjolla? Missään ei näy suunnitelmia uusista merkittävistä investoinneista. Suurimmat ovat ydinvoimaloiden rakennushankkeet, mutta niitäkään ei tarvita, ellei uusia tehtaita rakenneta ja sähkön käyttöä lisätä.
Uutiset talouskasvun nopeutumisesta ovat mukavia. Pitkälle ne eivät kuitenkaan meitä auta, sillä kun pohjat ovat huonot, vähäinenkin parannus näyttää suurelta. Eläkeongelmien peitteleminen on lähes rangaistavaa, sillä vastuu siirretään alaikäisille lapsille. Ei julkisia palveluita eikä valtion velkaa makseta pelkillä veronkorotuksilla. Siksi uuden hallituksen on ikävä pakko leikata menoja eikä silloin riitä vain menojen kasvun pysäyttäminen. Suomen bkt:sta puolet on julkisia palveluita, joiden menot väistämättä kasvavat. Silloin sillä toisella, yksityisellä puolella tarvitaan kaksinkertaista kasvua, jotta siitä riittäisi (veroja) sekä julkisen rahoitukseen että (tulosta) yksityisen sektorin kasvuun.
Johannes KoromaKirjoittaja entinen pitkäaikainen päätoimittaja ja järjestöjohtaja, nyt työtätekevä eläkeläinen
