Sata vuotta Pohjantähden alla – ihmiskohtalot näyttämöllä

Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä palataan Koskelan tilalle, Pentinkulmaan. Koskelan Alma ja Jussi eli Marja Myllylä ja Hannu Salminen.

Matias Helinko

Täällä Pohjantähden alla -näytelmän työryhmästä Jani Johansson (Janne Kivivuori), Liisu Aurasmaa (Elina Koskela), ohjaaja Juha Luukkonen sekä Jukka Peltola (Akseli Koskela) avasivat näytelmään valmistautumista avoimessa yleisötilaisuudessa.

Matias Helinko

TEATTERI Seinäjoen kaupunginteatterin kevätkauden ensimmäinen ensi-ilta, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, avaa itsenäisen Suomen varhaishistorian kipukohdat.

Seinäjoen kaupunginteatteri avaa kevään ja samalla Suomi 100 -juhlavuotensa suurtuotannolla.

Etelä-Pohjanmaalla on dramatisoitu kansallisaarre, Väinö Linnan trilogian päätösosa ja vastaitsenäistyneen maan varhaisvuosikymmenet aina 1950-luvulle saakka.

Koskelan perheen, Pentinkulman hämäläiskylän ja sen ihmiskohtaloiden kautta avataan näkymä suomalaiseen sosiaalihistoriaan. Sisällissota on jakanut nuoren itsenäisen Suomen kansan kahtia. Katkeruus ja kateus jäytävät. Menneisyyden kanssa yritetään tehdä sovintoa, samaan aikaan kun toinen maailmansota ryhtyy kuljettamaan ihmiskohtaloita.

Linnan noin 1500-sivuisen trilogian päätösosan on Seinäjoelle dramatisoinut ja ohjannut Juha Luukkonen. Luukkonen on aikaisemmin ohjannut Vaasan kaupunginteatteriin 1. ja 2. osaan pohjautuvan Täällä Pohjantähden alla -näytelmän.

Kolmituntisen näytelmän dramaturgia on uskollinen Linnan teokselle, ja kahden ensimmäisen osan tapahtumiin palataan takaumien kautta.

Seinäjoen kaupunginteatterille tuotanto on suuri. Näytelmä sisältää yhteensä 70 roolia, joita tekee lähes 30 näyttelijää.

Ohjaaja Luukkonen on profiloitunut Linnan tulkitsijaksi. Suhde Linnan trilogiaan on henkilökohtainen ja syvä. Kirjailija on seurannut ohjaajaa lapsuudesta saakka ja vaikuttanut jopa ammatinvalintaan.

– En ole ollut minkään muun taiteen äärellä niin vaikuttunut. Pohjantähti-trilogia on vaikuttanut vahvasti siihen, kuka minä olen ja miksi olen päätynyt teatterialalle, Luukkonen avaa Seinäjoen kaupunginteatterin ylälämpiöön kuuntelemaan saapuneelle yleisölle.

Luukkoselle kyseessä ei ole ainoastaan merkittävin teos Suomesta ja suomalaisuudesta, se on hänelle maailman tärkein teos. Linna on hänelle aiheidensa, ihmiskuvaustensa sekä kirjoittajantaitojensa puolesta voittamaton.

Syy tähän löytyy Linnan tavasta avata historian suuria kehityskaaria kohdistamalla katseensa ihmiseen, joka yrittää selviytyä, rakastaa ja luoda tulevaisuutta – taistella joka kohtaloa tai Jumalaa vastaan.

– Minä itken lähes päivittäin tämän teoksen äärellä. Se avaa hyvin tarkasti pienten ihmisten isot ja pienet kohtalot. Koen ne hyvin syvästi ja henkilökohtaisesti, Luukkonen kertoo liikuttuneena.

– Ja täytyy muistaa, että totuus on ollut julmempi kuin kirjassa.

Trilogian dramatisoimisen ei ole ajankohtainen ainoastaan Suomi 100 -vuoden vuoksi. Menneisyyden käsitteleminen on edellytys nykyistenkin vastakkainasettelujen ymmärtämiseksi.

Tässä yhteydessä Luukkonen käyttää hyvin mielellään kliseetä.

– Tarina on syytä kertoa nykyihmiselle, sillä se muistuttaa, että ellei ymmärrä historiaansa, joutuu elämään sen uudelleen.

– Ja teatterin tulisi aina linkittyä aikaan ja paikkaan, esittää sitä, mitä ajasta puuttuu.

Historia ja sen mukanaan kantamat kerrostumat eivät suinkaan päättyneet Linnan kuvaamiin aikoihin 50-luvulle. Ohjaaja muistuttaa, että historiassa ei ole erillisiä saarekkeita: nykyajalle mahdottomina pidetyt ilmiöt muuttavat edelleen muotoaan.

– Olemme tekemisissä samojen asioiden kanssa, tällä kertaa pyssy ei ole kuitenkaan kädessä, Luukkonen havainnollistaa.

Täällä Pohjantähden alla, ensi-ilta 9.2.

Written by:

Matias Helinko

Ota yhteyttä