”Jos saattohoito on hyvää, keskustelua eutanasiasta ei tarvita”

Pitkään saattohoitopotilaiden parissa työskennellyt Päivi Huhtamäki koulutukseen saadakseen muun muassa tietoa lääkehoidon uusista mahdollisuuksista.

Tuomas Rauhala

ELÄMÄ Hoitajia koulutetaan säännöllisesti saattohoitotyöhön. Päivi Huhtamäelle työskentely kuolevien kanssa on opettanut paljon niin elämästä kuin kuolemasta.

Keskustelu eutanasian eli kuolinavun sallimisesta on käynyt viime aikoina voimakkaana. Tiistaina eduskunnan puhemiehelle luovutettiin kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi. Marraskuun lopussa julkaistu aloite keräsi reilussa kuukaudessa eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta.

Samalla on keskusteltu paljon myös saattohoidosta. Saattohoitopotilaiden parissa pitkään Seinäjoen kaupunginsairaalan H3-osastolla työskennellyt perushoitaja Päivi Huhtamäki kokee, että kun saattohoito on hyvää, ei eutanasiasta tarvitsisi edes puhua.

– Kun tarpeeksi hyvin hoidetaan se loppu, ei kenellekään tule sellaista tunnetta, että potilas kärsii. Kärsimyshän on se, mitä ihmiset pelkäävät, Huhtamäki toteaa.

Kärsimyshän on se, mitä ihmiset pelkäävät.”

Hän osallistuu parhaillaan Etelä-Pohjanmaan Opistossa järjestettävään saattohoitokoulutukseen yhdessä toisen samalla osastolla työskentelevän hoitajan kanssa. Näkemyksensä saattohoidon ja eutanasian suhteesta hän sanoo mukailevan kurssin opettajan, Pirkanmaan saattohoitokodissa työskentelevän Hanna Hävölän kantaa.

Huhtamäki on työskennellyt osastolla yli 30 vuotta. Saattohoidon toteuttaminen ja kuoleman kohtaaminen on kuitenkin sellainen osa elämää, mihin ei koskaan ole valmis. Toiset ovat saattohoidossa vain päivän, toiset vuoden. Koskaan ei voi tietää.

– Kuolema on aina ainutlaatuinen eikä siinä asiassa koskaan tule valmiiksi. Lähdin koulutukseen muun muassa, koska lääkkeet ovat kehittyneet paljon ja haluan kuulla, mitä uutta on tullut ja millaisia mahdollisuuksia hoidossa on.

Huhtamäen mukaan oikeanlainen lääkitys ja riittävä kivunlievitys on saattohoidossa tärkeää.

– Ollaan sanottu, että potilas saa ilmoittaa heti, jos tarvitsee lääkettä. Ettei yhtään tarvitse olla kipeä. On toki sairauksia, joihin kipulääkkeetkään eivät tunnu tehoavan. Uutta on, että jos on oikein huonossa kunnossa niin voidaan sovittaessa pitää nukutuksessa lopun aikaa.

Yhtä tärkeää hoidossa on myös kädestä pitäminen, läsnä oleminen, omaisten tukeminen ja hoitoprosessin avaaminen niin potilaalle kuin omaisille.

– Välillä omaiset tarvitsevat enemmän tukea ja aikaa kuin potilaat. Näin voi olla varsinkin jos tilanne on tullut äkkiä. Jos potilas ei pysty itse sanomaan, omaiset yleensä haluavat vain että on hyvää hoitoa ja kivuton olotila, hän kuvaa.

Seinäjoen H3-osastolla henkilökunta tekee työtään niin saattohoitopotilaiden kuin esimerkiksi lonkkaleikkauksesta toipuvien potilaiden kanssa. Jatkohoito-osaston paikoista yhdeksän on pyhitetty saattohoitoon.

Huhtamäen mukaan tasapainoilu potilaiden välillä on haastavaa: saattohoitopotilaat ja heidän omaisensa tarvitsevat usein paljon aikaa. Saattohoitoon voisi Huhtamäen mukaan panostaa nykyistä enemmän. Saattohoitopaikat ovat yleensä täynnä ja muillakin paikoilla potilaita, jotka odottavat saattohoitopaikoille pääsyä.

– Ollaan sanottukin, että tämähän voisi olla pelkästään saattohoito-osasto.

Työssä jaksamiseen ja kuoleman läsnäolon käsittelemiseen auttaa Huhtamäen mukaan, että osaston henkilökunta on osaavaa ja heillä on hyvä henki.

Kuolemaan ei hänen mukaansa totu koskaan. Monesti se myös sattuu ja tulee lähelle, mutta paljon se on myös opettanut.

– En pelkää, mutta eihän kuolema kivaa ole koskaan. Olen keski-ikäinen ihminen ja usein se tulee tosi lähelle, kun potilaana on oman ikäisiä ja välillä omien lastenkin ikäisiä. Välillä mieleen tulee, että voisin olla itse tuossa. Kyllä sitä osaa arvostaa, että on terve ja se antaa perspektiiviä arkeen. Erityisen vaikea paikkahan se on, jos potilaana on joku tuttu. Muutaman työkaverin, yhden esimiehen ja yhden hyvän ystävän olen saatellut. Kuoleman kohtaaminen tuo tietynlaista arvostusta ja näkökulmaa elämään – Kukaan ei voi päätellä, kuka täältä seuraavaksi lähtee.

Written by:

Tuomas Rauhala

Ota yhteyttä