EU-huijareita ja tappelijoita

Jääkiekkoilijat saavat joukkotappelusta ennätysjäähyt, mutta EU-politiikassa riehuminen on normaali keskustelutapa.

Europolitiikassa ei haeta yhteistä hyvää vaan omaa hyvää ja suurta näytelmää, jossa äänekkäin nyrkkisankari kerää eniten huomiota EU-kansalaisten katsomosta. Riehujia ei sakoteta eikä väärinpelaajia panna jäähylle. Se on politiikkaa.

Entiset Itä-Euroopan maat ja koko Etelä-Eurooppa pelaavat kaksilla korteilla. Harmaa talous, veronkierto, huijaamiset ja valtion varojen väärinkäyttö ovat hyväksyttyä kansanhuvia. Kreikassa jopa valtion tilastolaitos väärensi talousluvut ja hallitus huijasi rahoittajia konsulttien avulla. Oliivinviljelijät ovat EU:n parhaita maataloustukien väärinkäyttäjiä.

EU:n pääongelmana on, että rahansa tuhlanneet maat vaativat lisää ilmaista apua ja asiansa hoitaneet eivät halua rahoittaa huijareiden metkuja. Köyhät kiristävät nyt rikkaita, kuten aina vallankumouksessa.

Elämä ei muuttuisi onnelaksi, vaikka EU:ta ei olisi. Timo Soini uskottelee, että EU:sta eroaminen olisi kuin joulukalenterin luukun avaaminen ja kaikille tulisi karkkipäivä.

Jos EU hajoaa ja euro romahtaa, tilalle tulee 27 eri valuuttaa. Se johtaisi kaaokseen, jossa valuuttakurssit heiluisivat päivittäin, korot hyppisivät silmille ja ulkomaankauppa vaikeutuisi rahakaaoksen seurauksena. Työttömyys kohoaisi ja elintaso laskisi. Tavallisen asuntolainaajan elämä olisi nuorallatanssia kuten se oli ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Miksi menneisyys halutaan unohtaa?

Asuntolainojen ottajat ilakoivat nyt matalilla koroilla, kun Euroopan keskuspankki (EKP) on painanut yleisen korkotason muutamaan prosenttiin. Tämä tuntuu hyvältä. Samaan aikaan rahoittajat vaativat ylivelkaantuneilta mailta 7–8 prosentin korkoja.

Jälkimmäinen korkotaso kertoo rahan markkinahinnasta ja edellinen on poliittinen sääntelykorko, jolla yritetään väkisin elvyttää taloutta. Tämäkin tuntuu hyvältä, mutta tuntuu jälkeenpäin todella pahalta.

EU ei ole onnela, mutta parempi kuin EI-EU.