Karttaharjoituksessa on jotain hyvääkin

Viime viikon perjantai ja 13. päivä 2012 muistetaan Suomen kunnissa ikuisesti päivänä, jolloin Suomen Kuvalehti julkaisi valtiovarainministeriön kuntakartan.

Uusia kuntarajoja suunnittelevan virkamiestyöryhmän johtaja Päivi Laajala kiirehti nopeasti rauhoittelemaan syntynyttä kohua. Laajalan mukaan työ on kesken eikä julkisuuteen vuotanut kartta ole työryhmän esitys.

Työryhmän karttahahmotelma on tarkoitus julkaista parin viikon kuluttua. Tuolloin nähdään, onko julkisuuteen ennenaikaisesti vuodetussa kartassa ja niin sanotussa virallisessa esityksessä suuria eroja. Saattaa olla, että Suomen Kuvalehden käsiinsä saama kartta on yksi useista vaihtoehdoista, joita kuntiin lähetetään lausuntokierrokselle.

Karttauutisessa on hyvää ainakin se, että viimeistään nyt tavallinen kuntalainen, veronmaksaja, alkaa toivottavasti pohtia kuntansa mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden haasteista, kuten heikkenevistä huoltosuhteesta, väestötappiosta ja elinkeinorakenteesta. Päättäjillä ja virkamiehillä on suuri vastuu siitä, etteivät tunneseikat ota valtaa päätöksenteossa ja kuntalaisten mielissä.

Osa Seinäjoen naapurikunnista kavahtaa maakuntakeskusta, jonka pelätään imevän kaiken naapureistaan. Tällaisissa kunnissa olisi syytä tehdä jonkinasteinen swot-analyysi ja pohtia, miten uhat ja heikkoidet voidaan kääntää mahdollisuuksiksi tai vahvuuksiksi.

Kun oikein tunteella ja paatoksella päästellään, Seinäjokea syytetään herkästi sellaisestakin, mihin se on täysin osaton. Jos työvoimatoimisto, erikoiskauppa, poliisi, posti, Kela, Alko tai pankkiautomaatti lopettaa toimintansa, valituksen voi ohjata yrityksiin ja valtiolle, muttei Seinäjoen kaupunkiin.

Jos Etelä-Pohjanmaalla ei olisi Seinäjoen kaltaista kasvukeskusta, mitä meillä maakuntana olisi? Jos Seinäjoelle syntyneitä työpaikkoja ei olisi, jokainen naapurikunta saisi välittömästi vähentää asukasluvustaan 500 – 1 000 henkeä.