Urheilussa pitää voittaa ilman saunailtaakin

Seinäjoen Peliveljien urheilutoimenjohtaja ja päävalmentaja Tommy Koponen paljasti viime viikon Seinäjoen Sanomissa saaneensa oudon puhelintiedustelun.

Mies tiedusteli SPV:n päävalmentajalta seinäjokelaisten ensimmäisellä kaudella salibandyliigassa 2004–2005, onko seinäjokelaisille tarjottu saunailtaa siitä, että se pelaa oman ottelunsa varmasti tosissaan.

Koposen mukaan soittajan tiedossa oli, että eräs joukkue oli lähiaikoina tarjonnut saunaillan yhdelle joukkueelle, kun se oli voittanut sen kannalta tärkeän vastustajansa.

Tämän vuoksi mies epäili, että myös seinäjokelaisille tarjotaan saunailtaa voiton varmistamisesta.

Koponen kertoo tyrmänneensä tiedustelijan ajatuksen.

Hän vakuuttaa, ettei saanut yhteydenottoa tuosta joukkueesta. Kyse on kuitenkin vakavasta asiasta, jos tällaisia lehmänkauppoja hierotaan tai edes harkitaan myös muissa lajeissa pesä- ja jalkapalloilluissa paljastuneiden sopupeliskandaalien jälkeenkin.

On katsojien aliarvioimista ja pettämistä, jos pelaajat eivät anna kaikkeansa joukkueen eteen ilman saunailtaa tai muuta hyvitystä vastaan.

Motivaatio pitää aina löytää, vaikka ottelu olisi merkityksetön.

Moni pitää taktikointia hyväksyttävänä urheilussa ja etenkin palloilulajeissa.

Taktikoinnilla tarkoitan sitä, että joukkue pyrkii hyviin asemiin ennen ratkaisupelejä pelaamalla puolivaloilla tai lepuuttamalla huippupelaajiaan.

Vaikka tähän taktikointiin ei sotkettaisi vastustajaa tai muita ulkopuolisia, toiminta on tuomittavaa ainakin katsojan näkökulmasta tarkasteltuna.

Hän maksaa ottelusta kalliin pääsylipun olettaen, että oma joukkue pelaa tosissaan loppuun asti. Jos katsoja huomaa, että joukkue ei tahallaan yritä tosissaan, hän voi tehdä johtopäätökset ja hylätä joukkueen.

Saman voivat tehdä sponsorit, jotka pitävät monet urheiluseurat hengissä.