Hoitotyössä pieni on suurta

– Voiko tämä tosiaan olla totta? Uskomatonta!

Näillä sanoilla Kaisu Lehtimäki, 64, kuvaa tunteitaan, kun hän istuutui ensimmäisenä koulupäivänä pulpettiinsa Sedun Kauhajoen-yksikössä vuonna 2006.

– Tästäkö se nyt alkaa? hän muistelee tuumailujaan.

Ja hienostihan opinnot sujuivat. Tuoreessa tutkintotodistuksessa on rivistö kiitettäviä arvosanoja.

– Eniten jännitin kieliä, koska niitä en ollut opiskellut. Muissa teoria-aineissa pärjäsin hyvin.

Päätös lähihoitajan tutkinnon suorittamisesta oppisopimuksella oli kypsynyt vähitellen.

Tutkinto nimittäin oli edellytyksenä, jotta Lehtimäki voisi tosissaan aloittaa kotipalveluja ikäihmisille ja vammaisille tarjoavan yrityksensä pyörittämisen.

Mutta miksi juuri lähihoitajaksi? Miksei vaikka tradenomiksi tai puutarhuriksi?

–  Olen aina tiennyt, että minua odottaa vielä jokin itseni mittainen tehtävä. On sanoinkuvaamattoman hieno tunne, kun asiakas ottaa jostain neuvostani vaarin ja edistystä alkaa tapahtua. Olen oivaltanut, että hoitotyössä pienikin muutos parempaan suuntaan on merkittävää.

Olen aina tiennyt, että minua odottaa vielä jokin itseni mittainen tehtävä.”

– Paras palaute on, kun eteläpohjalainen ikääntynyt mies sanoo: ”Soot oikia ihminen”. Voiko hienompaa kiitosta saada? Lehtimäki hymyilee.

Tunne siitä, että Lehtimäki oli tehnyt oikean valinnan, vahvistui viimeisen työharjoittelujakson aikana. Työyhteisön tuki ja kannustus sekä asiakaspalaute olivat korvaamattomia.

–  Se auttoi jaksamaan, vaikka vuorotyön ja opintojen yhdistäminen oli välillä raskasta.

Osassa lähihoitajaopinnoissa oli läsnäolopakko, ja pääosin opetus tapahtui iltaisin. Opiskelutekniikkaansa Lehtimäki kuvaa pohtivaksi hautomiseksi.

– Tein aina kaiken perin pohjin ajallaan, mutten milloinkaan hyvissä ajoin. Halusin ymmärtää ja analysoida, mistä tehtävissä oli kyse, Lehtimäki kertoo.

Kun laajaa omaa pohdiskelua vaativat tehtävät oli palautettu, Lehtimäki leijui pilvissä.

– Ai, että se tuntui mukavalta, kun tiesi, että oli taas yhden etapin saavuttanut.

Lehtimäki jäi eläkkeelle Valiolta viime vuonna. Energinen pakkaus ehti olla työssä 3,5 vuotta yli tarvittavan ajan.

– En ole kuitenkaan katunut, etten lähtenyt nuorempana opiskelemaan alaa. On palkitsevaa kokeilla rajojaan, iästä huolimatta!

Nyt Lehtimäki voi panostaa kotipalveluyritykseensä ja SPR:n ensiaputoimintaan - ja tietenkin opiskella lisää.

– Uusia koulutuksia pyörii jo mielessä. Olen parhaimmillani silloin, kun minulla on kaikenlaista meneillään, kurikkalainen nauraa.