Miksi Seinäjoella ei ole maatilatoria?

Omassa pitäjässä tai maakunnassa kasvatettu, viljelty tai tuotettu lähiruoka maistuu yhä useammalle.

Sen on havainnut lapualainen Hannu Saarela, jonka tilalla määkii 80 suomenlammasta. Saarela myy Toholammilla teurastetut tuoreet lihat asiakkailleen suoraan pakettiauton kylmäboksista.

– Kaikki menee, ja kysyntää on Etelä-Suomea myöten. Tieto on kiirinyt puskaradion kautta.

Asiakkaat haluavat tietää, mistä ruoka tulee.”

Kerran kuussa Saarela ja muut rinkiin liittyneet pari kymmentä tuottajaa kuljettavat tilaukset Ilmajoelle, josta asiakkaat noutavat ostoksensa. Matkan varrella Saarela pudottelee paketteja myös Lapualle ja Seinäjoelle.

– Asiakkaat haluavat tietää, mistä ruoka tulee. Alkuperällä on nykyään erittäin suuri merkitys kuluttajille, Saarela sanoo.

Lähiruokabuumi on pantu ilolla merkille myös Liiveri ry:ssä, joka on pyörittänyt lähiruokapiiriä syksystä asti. Piiri on ollut alusta asti menestys: Sähköpostilistalle ilmoittautui välittömästi 80 lähiruuan ystävää. Nyt nimiä on jo 115, sanoo palveluasiamies Seppo Laitila.

Piirin idea on yksinkertainen: asiakkaat voivat tilata tuotteita suoraan tuottajilta, jotka toimittavat ne kerran kuussa lauantaina sovittuun paikkaan Ilmajoelle.

Christel Björk käy säännöllisesti noutamassa tilauksensa Ilmajoelta. Useimmiten kassissa on lähellä leivottua leipää, perunoita ja lihaa.

– Minulle ei ole niinkään tärkeää se, että ruoka on lähiruokaa, vaan se että pienet tuottajat saavat tuotteensa kaupaksi, Björk perustelee.

Björk noudattaa lähiajattelua muissakin kulutusvalinnoissaan silloin kun se on mahdollista ja järkevää.

– Arvostan laatua. Käytän autoni huollossa mieluiten mahdollisimman lähellä, enkä tee päätöksiä pelkän hinnan perusteella.

Monen pienen yrittäjän kompastuskivenä on tuotteiden markkinointi. Hannu Saarelaa ja muutamia muitakin tuottajia ihmetyttää, miksi Seinäjoella ei ole maatilatoria tai suoramyyntihallia. Saarelasta paras vaihtoehto olisi yrittäjävetoinen malli.

– Seinäjoella ei ole perinteistä kauppahallikulttuuria, eikä keskustassa tunnu oikein olevan paikkaakaan tällaiselle, Saarela pohtii.

Matti Kuusivaara ostaisi vihannekset, juurekset, hedelmät ja leipomotuotteet suoraan maatilatorilta, jos sellainen kaupungissa olisi.

– Mutta ehtona on, etteivät hinnat olisi ihan poskettomat.

Niin, miksei Ruokaprovinssin pääkaupungissa ole paikkaa, josta voisi ostaa tuotteita ilman välikäsiä, Ruokaprovinssi hankkeen projektipäällikkö Irma Jaakkola Seinäjoen seudun elinkeinokeskuksesta?

– Asia on noussut hankkeessa esiin. Yhtenä teemana on lähiruoan saatavuuden parantaminen, josta on syntymässä uusia toimenpiteitä ja tapoja.

Tuotteille on oltava tarpeeksi kysyntää, jotta toiminta on kannattavaa.

– Lähiruokamyynti toimisi parhaiten isojen markettien osastoina paikoissa, joissa muutoinkin tehdään ruokaostokset. Kiireiset työssäkäyvät ihmiset haluavat ostosten tekemisen olevan helppoa ja nopeaa.

Jaakkolan mukaan lähiruokaa on hyvin saatavilla kaupoissa, mutta tuotteiden löytäminen markettien valikoimista voi olla työlästä.

– Siinä mielessä omat lähiruokaosastot olisivat hyvä ratkaisu.