Kommentit
HOPE auttaa vähävaraisia lapsia suomessa toimimme myös Seinäjoella. Löydät meidät parhaiten netin kautta.Toimintamme on täysin luottamuksellista.
http://www.hopeyhdistys.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=56&Itemid=131
Myös kirpparilta saa kympillä tai kahdella ihan asialliset hiihtovälineet. Tosiasia on , että kyseinen isä ei ole ole viitsinyt pitää huolta lapsensa varustuksesta ja potee nyt huonoa omatuntoa syyttämällä opettajaa.
Voi luoja! Kyllähän tuo nyt kuulostaa ja näyttää paperilla naurettavalta. Ja ei muka liity varallisuuteen vaan aktiivisuuteen? Hohhoijaa, oon kyllä nukkunut sen päivän, kun niistä sanoista on tullu synonyymeja toisilleen.
Ymmärrän täysin isän hermostuksen, jos tähän asti on nykyään tultu. Kyllä minun ala- ja yläkoulujen liikuntanumerot on tulleet ihan aktiivisuudesta ja taidoista, ei siitä, onko mulla halpahallin vai Niken uuden malliston liikuntavermeet.
Nyt sit päättäjät järki hoi, älä jätä.. enää.
"Kyllä minun ala- ja yläkoulujen liikuntanumerot on tulleet ihan aktiivisuudesta ja taidoista, ei siitä, onko mulla halpahallin vai Niken uuden malliston liikuntavermeet" Kyseessä oli numero hiihdosta... liikuntanumero koostuu paljon muustakin liikkumisesta. Ja nykyajan koulutoimelle ISO PLUSSA, että ovat voineet hankkia eri liikuntavälineitä kouluille. Minusta tässä jutussa tehtiin kärpäsestä härkänen... Itse olen myös muutamia kertoja suuttunut lasteni kohteluista koulussa.. mutta kun olen myöhemmin ottanut yhteyttä kouluun niin asialle on tulle järkevä selitys ja asia on jäännyt siihen... ja kaikilla on ollut sen jälkeen hyvä olla!
Osaatko lukea? siinähän lukee että koululta sanottiin ettei varusteilla ole väliä että onko ne halpahallin vai niken uudet vehkeet.. kunhan vain on omat varusteet mukana. tottakai aktiivisuudellahan tarkoitetaan oma-aloitteisuutta tai sitä että uhrautuu ottamaan omat tavarat kouluun mukaan, sehän olis sama asia ku tulisit matikan tunnille ilman matikan kirjoja, miinustahan siitä tulee
Ja jos matikan kirjoja olisi vaan 2 ja 20 oppilasta. Sä et näköjää vaan tajua jutun pointtia. JA naurettava juttu toi on, et roudaa jotku vaarin vanahat vehkeet joilla ei edes pystyis normi jamppa hiihtää, nii siit nostetaa numeroo yhdellä. Saiskoha kuntotestissä jo ysin pelkästää, jos tois oman leuanvetotangon kouluu? Eikö se aktiivisuus takoita sitä hiihtämistä ? Eiku lainaa käyttökelvottomat vehkeet ja menee ladu vartee toljottaa ja hiihdosta ei tiiä mitää saatika osaa ees hiihtää nii 9 napsahtaa :D
Kyllä nyt on pahasti opettajilta mopo karannut käsistä. Uskomatonta että nykypäivänä tällaisilla kyseenalaisilla keinoilla toimitaan. Jos opettajat itse eivät käsitä millaisen viestin he tällä antavat opiskelijoille, heidän vanhemmilleen ja yhteiskunnalle omista arvoistaan ja tasapuolisuuden käsitteistään, eivätkä näe tässä mitään väärää, niin he ovat kyllä ihan väärässä ammatissa... Tämä on tietenkin erinomainen tapa kasvattaa herkässä murrosiässä oleville nuorille vääriä arvoja, kun se tapahtuu koululaitoksen toimesta... Ja kyllä tässä selvästi lakia rikotaan. Kaikki oppilaita tulee kohdella tasapuolisesti. Mitä jos perheellä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa suksia ja kaverit tarvitsevat omia suksiaan samaisella liikuntatunnilla? Miksi tämä on koulun mukaan niin suuri synti, että siitä pitää rankaista tiputtamalla arvosana yhdellä?
Arrgh! Ymmärtäkää nyt, että poikaa ei rankaistu, vaan numeroa olisi NOSTETTU, jos poika olisi tuonut omat tai lainasukset mukanaan. Tottakai asenne vaikuttaa numeroon ja asenteesta kertoo se, viittiikö välineet ottaa mukaan/nähdä vähän vaivaa lainatakseen joltakulta.
Mutta entäpä jos on asenne kohdallaan, mutta ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa omia suksia eikä ole keneltä lainata kun ne kaverit joilta voisi lainata tarvitsevat itse ne sukset siellä samassa koulussa siellä samalla liikuntatunnilla... Onko tällaisessa tilanteessa todella oikein, että hiihtosuorituksesta annetaan pienempi numero? Kyse on tällöin epäreilusta kohtelusta. Tasapuolisuuden vaatimus ei toteudu. Sitä paitsi koulunhan pitäisi Suomessa pystyä järjestämään tasapuoliset opiskelumahdollisuudet kaikille, tämä koskee myös liikuntatunteja. Näin ollen jos koulu on kyvytön hankkimaan riittävästi suksia, ei koulu saa hyvittää erikseen niitä opiskelijoita jotka tuovat omansa, se ei ole tasapuolista kohtelua. Koulu voi toki kannustaa oppilaita tuomaan omat tai lainatut suksensa, mutta se ei saa tapahtua koulumenestyksen kustannuksella.
Juuri näin! Koettakaahan nyt hyvät ihmiset ensin ymmärtää lukemanne, ennen kuin hutkitte. Toivottavasti kukaan lapsi ei lue näitä kommentteja! Voi voi.....
Opettajahan lupasi ensin numeroksi ysin. Vasta sitten hän kysyi, olivatko sukset omat vai koulun. Koska ne olivat koulun, numero LASKETTIIN. Jos sukset olisivat olleet omat, numeroksihan olisi pitänyt tulla kymppi.
Kuinka monen lapsen vanhempi antaa lapsensa lainata kalliita hiihtovarusteita kaverille, jolla ne voisivat kadota tai rikkoutua?
Jos koululla ei ole tarpeeksi hiihtovälineitä, hiihtäkää jatkossa pienemmissä ryhmissä - muut tehkööt jotain muuta sillä välin.
Itsehän olen ollut yhteiskoulussa pari vuotta sitten, ja itse olen kokenut saman että jos ei omia suksia ja luisimia ole numero on huonompi. Ja kaverit joilla oli sukset aina mukana niin numerohan oli aina 9.
Seinäjoen Yhteiskoulu voisi muutenkin harkita koko hiihdon poistamista liikuntasuunnitelmasta. Oppilaista 95 % ei todellakaan halua hiihtää ja siihen pakottaminen ei saa kokemaan mitään liikunnan iloa. Itselläkin meni 20 vuotta ennen kuin yläasteaikojen kauheiden hiihtokokemusten jälkeen rohkenin taas ladulle.
Hyvä se vaan o että saa pirun helepolla hyvän numeron. Ei tartte ku vaivautua raahaamaa jokku ruoskat sukset kouluhu. Jatkaas vaa SYK samaa linjaa.
Heiheihei... Itse käyn SYKiä tällä hetkellä ja tuo jutun juoni on siinä että ne jotka omistavat sukset, mutta ovat laiskoja, voisi myös tuoda ne kouluun. On nimittäin järjettömän helppoa sanoa että ei mulla ole suksia, koska ei opettajat niitä ala kotoa soitella. Ja joo nuoret kasvaa kokoajan ja ei välttämättä kasvuiässä olevalle nuorelle ole järkeä ostaa joka talvi uusia kamoja niin sitte lainataan koulusta. Siinäkin kuitenkin voi olla oma-aloitteinen eikä mennä sitten sinne suksivarastolle kun opettaja on asiasta erikseen huomauttanut. Voi myös vaikka vanhemmat opettajalle ilmoittaa että asia nyt vaan on näin, eikä ole meidän pojasta kiinni. Eikä varmaan hiihto kauheasti kiinnosta, sen 2 kertaa sitä kuitenkin kestää. Otetaan huomioon että kaikki nuoret eivät liiku ollenkaan koulun ulkopuolella ja siksi koululiikunta on tärkeää.
Kirpparitki vois koluta läpi..ei maksa montaa euroa sukset eikä monot, eikä oo ees vanhaa mallia, ku lähes uusiaki löytyy...
Kirpparitki vois koluta läpi..ei maksa montaa euroa sukset eikä monot, eikä oo ees vanhaa mallia, ku lähes uusiaki löytyy...
täytyy kyllä ihmetellä että noinko nykyään määräytyy numero, ennen vanhaan hiihdettiin kumisaappaat jalassa jos ei löytynyt monoja, ja numero tuli kyllä urheilullisin perustein eikä siitä tuoko omat vai naapurin vehkeet paikalle........:)
No samaa itsekki ihmettelin, et melkosen helpolla pääsee kyllä oppilaat ja opettaja. Eikös tärkeää olisi HARRASTAA sitä liikuntaa. Vai on tälläseksi männy nykykoulujen liikuntatunnit..tosiaan kuntotestikin kannattaa muuttaa teoriapitoiseksi. Sen takia vaa ku oppilaat ei oikee tykkää ku tulee pian vatsalihakset pipiksi ym. jaavat pian kammon liikuntaan :)
Itse olen ollut kyseisessä koulussa pari vuotta sitten... hiihtotaitoni olivat korkeintaan 7 ja motivaatio 5, mutta opettaja lupasi kaikille jotka tuovat omat sukset saavat hiihdosta 9 ja 9 minä siitä sain
Jaa että isovanhemmilta sukset lainaan? Voi haloo!!! Jos lapsi painaa 50kg ja isoisä 100kg ei ne sukset toimi! Vaikka kuinka laittaisi liisteriä pohjaan niin sukset ei pidä. Lapsi luulee että sukset ei pidä sen takia että ei osaa hiihtää, kun totuus on että liian jäykillä suksilla ei voi saada toimivaa lopputulosta... Innostaa varmaan ihan hitosti hiihtää tulevaisuudessa..
"Jos oppilas on taidoiltaan ysin hiihtäjä, mutta hän ei tuo omia tai lainattuja hiihtovälineitä kouluun, hän saa kasin hiihdosta."
"Koulun toisen liikunnanopettajan Tommy Koposen mukaan asiat on käännetty päälaelleen, kun oppilaille on yritetty tarjota porkkanaa eli palkintoa aktiivisuudesta."
Eihän noi kaks nyt yhtään sovi yhteen.. Sen ymmärrän jos valitetaan siitä ettei liikka housuja tai lenkkareita löydy, muu pitäs koulun kustantaa.
Totta kyllä että moni vaan sanoo ettei ole jos kotoa käsketään tuomaan.. Kannusteena pitäisi vain tomia sen, että omat vehkeet on yleensä parempia, ja tuo jos haluaa. Esimerkkinä sählymailat joita löytyy kouluilta aina, mutta silti 90% pojista tuo omat mailat niiden paremmuuden takia.
Tämä kaikki keskustelu on kyllä tärkeää ja oleellista, koska onhan se nyt niin halvatun sydämen asia saada hiihdosta ysi.
Ihan yleistä ympäri Suomen. Itse jouduin keskustelemaan "sähköpostitse" opettajan kanssa, koska meidän yläasteikäiselle ei hiihtovälineitä ole ostettu. Perheemme on vähävarainen ja sukulaisia/tuttavia ei ole lähimaastossa, joilta välineitä lainata. Rahat ovat oikeasti tiukalla ja joudutaan pohtimaan mitä ostetaan. Pojan kengänkoko on tällä hetkellä 45, vuosi sitten 43 ja vuotta aiemmin 42. Mittaa pojalle on kolmessa vuodessa tullut tasaisesti lisää n.20cm. Tämä tarkoittaa, että välineet - uudet tai käytetyt - olisi pitänyt hankkia joka vuosi. Tämä tarkoittaisi useamman kympin investointia jo pelkillä kirpparihinnoilla vuosittain vain ja ainoastaan kahden liikuntakerran vuoksi. Tulee siinä hiihdolle hintaa. Ymmärrän omien liikuntavälineiden hankkimisen, jos niillä on oikeasti käyttöä.
Suomen perusopetuslaissa on pykälä perusopetuksen maksuttomuudesta. Tähän vetosin oman lapseni kohdalla. Eikä välineiden puuttuminen täten käsittääkseni vaikuttanut lapseni liikuntanumeroon. Näistä asioista kuitenkin kannattaa AINA ensin lapsen opettajan kanssa, ennen kuin nostaa hirvittävää haloota. Omasta mielestäni ainakin oli mielekkäämpää keskustella vähävaraisuudestamme suoraa opettajalle. Opettajatkin ovat ihmisiä ja ymmärtävät, kun heille selvittää sen, että kun on pakko tehdä valinta liikuntavälineiden hankkimisen ja perheen ruokkimisen välillä on se ruoka kuitenkin se ykkönen.
Ei kai tässä olekaan pointtina nyt se, onko hiihto sen arvoista, että haluaa/täytyy saada numeroksi 9 tai se, että asiasta voi ensin keskustella opettajan kanssa ennen kuin nostaa haloon.
Minun mielestäni tämän asian periaatteellisuus on se perusongelma. Jos lähtökohtaisesti tilanne on se, että oppilas saa huonomman numeron käyttämällä koulun tarjoamia liikuntavälineitä, niin silloin ollaan perusopetuslain vastaisesti tekemässä asioita. Tai kääntäen, että siitä palkitaan kun käyttää muita kuin koulun liikuntavälineitä. Ymmärrän toki tässä senkin ongelman, että kouluilla ei ole välttämättä varaa hankkia suksia riittävästi ja että oppilaita ei kiinnosta hiihto eikä siksi haluta tuoda omia suksia. Oppilaita tulisi toki tässä tilanteessa motivoida tuomaan omat liikuntavälineet, mutta mikä on se perimmäinen tavoite koulun liikuntakasvatuksella? Onko se se, että opetetaan oppilaille, että tuomalla omat sukset saat hyvän numeron välittämättä siitä miten kiinnostunut on hiihdosta tai miten hyvin sen hiihdon hallitsee tms. Ja taas kääntäen, jos oppilas on kiinnostunut ja motivoitunut hiihtämään, mutta käyttää koulun suksia, niin eipä saakaan yhtä hyvää numeroa kuin minkä ehkä oikeutetusti muutoin ansaitsisi omilla suksillaan. Tällainen toiminta selvästi vääristää lasten arvomaailmaa ja pahimmillaan aiheuttaa sen, että se vähäinenkin kiinnostus hiihtoon tai liikuntaan hupenee olemattomiin.
Se, että tämä tilanne korjaantuu, jos erikseen keskustelee opettajan kanssa ja kertoo pätevät syyt miksi suksia ei ole pystytty hankkimaan, on toki positiivista ja osoittaa tässä suhteessa hyvää harkintakykyä opettajakunnan taholta, mutta lähtökohtaisesti tilanne ei missään nimessä saisi olla se, että oppilaiden vanhempien täytyy käydä kertomassa ensin opettajille, miten köyhiä ovat ja miksi eivät ole voineet syystä tai toisesta hankkia liikuntavälineitä, tässä kohtaa mennään metsään. Ei ole koulun asia tällä tavoin ensinnäkään nöyryyttää lapsia ja heidän vanhempiaan. Vaikka vanhemmat eivät sitä nöyryytykseksi kokisikaan, niin lapset todella helposti sen näin kokevat, tiedä vaikka tällainen ruokkii koulukiusaamistakin? Toisekseen, koulu ei ole juridisesti sellaisessa asemassa, että sillä on oikeus vaatia oppilaita tuomaan omia liikuntavälineitä ja että tällä seikalla olisi vieläpä huomattava vaikutus koulumenestykseen. Tämä jos mikä on eettisesti täysin väärin.
On surullista kuulla, että tämä on ollut jo pitkäaikainen käytäntö ja että opettajat itse eivät näe tässä mitään väärää tai ongelmaa. Tämä antaa aihetta epäillä, mitä muita eettisesti arvelluttavia periaatteita koulu ja sen opettajat käyttävät heidän täyttäessään omalta osaltaan kasvatusvelvollisuuttaan.
no johan on juttu tästäkin tullu:)mut kyllä se vaan on niin että nykypvä ei ole kaikilla varaa uusia suksia tai monoja joka vuosi!Mun mielestä "välineet"ei sais vaikuttaa numeroon,jos on hyvä ja aktiivinen muuten esim: nyt liikunassa..Omalla kohdalla kävi niin että meidä tyttö on liikunassa lahjakas ja harrastaa yli-aktiivisesti liikuntaa ja sm tasolla jne,niin on jäänyt muutaman kerran PYYHE kotiin kun koulussa on ollut esim sisäliikkaa ,niin tästä syystä ei saanut 10 liikuntanumeroksi,vaikka on luokkansa paras joka lajissa ja koulujen välisissä voittanut lähes aina jne...muuten on kaikki välineet ja vermeet aina mukana..onhan tää vähän pyllystä että näin..yhtälailla jos saat matikan kokeista kokoajan kymppejä,mutta sulla puuttu kumi niin vaikuttaako sekin arvosanaan, kun senhän pitäs vaikuttaa taas huolellisuus numeroon..eli verrattavissa sama homma..ei tämä ole minusta nyt aivan reilua..
Kyllä asia on niin, että asennetta tulee ja pystyy mittaamaan muilla keinoin, kuin sillä, onko henkilöllä urheiluvälineitä omasta takaa. Pitää aikuisen ihmisen järki jo sanoa tuon verran. Kaikilla ei todellakaan ole varaa tai edes kiinnostusta hommata lapselle kalliita välineitä vain sen vuoksi, että niitä käytetään koulun pakottamana muutaman kerran vuodessa. Varsinkaan kun lapset tuppaa kasvamaan niistä ulos nopeasti! Kaikilla ei paikkaa, josta lainata suksia ja pötypuhetta, että lapsi voisi hiihtää esim. isovanhempien suksilla. Eiköhän ne ole hippasen liian pitkät lapselle kuin lapselle! Uskomatonta touhua!
Naureskellen luin näitä kommentteja. Huh huh, joka asiasta pitää valittaa. Eiköhän se oo niin että kaikki mikä kannustaa lapsia nykypäivänä liikkumaan on hyvästä, ku tuo liikalihavuus alkaa olla Suomessa jo huolestuttavaa. Ja tosiaan kirppareilta saa muutamalla eurolla hiihtovehkeet jos vaan viittii nähdä vaivaa, ei tarvi 70 euron vehkeitä hommata. Ja hiihto on vaan yks osa liikuntaa, ei se koko numero siitä tule, haloo! Vanhempien kannattaas vähän miettiä omaa asennettaan, eikä heti räkytä pienestä, eikä ainakaan julkisesti. Naurettavaa! Kyllä asiat pitääs pystyä sopimaan asiallisesti. Oikein hyvää esimerkkiä lapsille kuinka asioita hoidetaan. Meillä ainakin pidetään liikuntaa tärkeänä ja hyvissä ajoin on välineet tarkastettu ja hommattu uudet eli siis käytetyt, mutta kunnolliset. Ja lapsilla on myönteinen asenne liikuntaan, kun vanhemmillakin on. Ja kotihoidontuella ollaan, eikä todellakaan kroisoksia, mutta arvomaailma löytyy!
ei kai se numero nyt yhden helevetin suksien tuonnin varassa ole, jos panostaa muihin liikunnan muotoihin joissa ei tarvi tuoda mitään kouluille, kai nykyäänkin koko kouluvuoden ansiot otetaan arvosteluun vai olenko käsittänyt väärin.....:)
Eikö sitä hiihtoa voisi jo unohtaa, varsinkin yläasteen puolella? Silloin lapset osaavat jo hiihtää ja ne hiihtävät, joita asia kiinnostaa. Yh-äitinä jokavuotinen suksien ja luistimien ostaminen käy kukkarolle, vaikka ostankin niitä niin paljon kirppiksiltä kuin löydän. Niitä on vain vaikea löytää ja niitä pitää käydä "kyttäämässä" päivittäin.
Meillä lapsi kyllä laskettelee, mutta murtsikkaa ei saa hiihtämään millään. Myös luistelu on sellainen, jota vapaa-ajallakin tehdään. Riittäisi, että vain toiset tarvitsee uusia vuosittain. Kun koulussa kuitenkin hiihdetään vain 3-4 kertaa vuodessa, niin on se turhaa, omassa nuoruudessani vielä sen sijaan mentiin kouluun suksilla hiihtäen vain huvin vuoksikin.
Itsekin olin pari vuotta sitten kyseisessä koulussa. Minä ymmärsin asian niin, että jos oppilas tulee hiihto ja uinti tunneille (niiltä oltiin eniten pois) niin kokonaisarvioinnissa se näkyy plussana, joka tapauksessa numerosta riippuen. 8 on minusta hyvä numero, ja kiitettävän eteen voi vaatia enemmän aktiivisuutta. Ymmärrän kuitenkin että joillain voi olla tiukkaa.
Koululiikunnan tarkoitus on kannustaa oppilaita liikkumaan vapaa-ajallaan. Se on koululiikunnan tärkein tehtävä. Hiihtoa opetellaan, harjoitellaan ja testataan, että sitä voisi vaikka omalla vapaa-ajalla harrastaa tai kokeilla. On siis mielestäni perusteltua, että oppilas joka pitää hiihtämisestä, mahdollisesti hiihtää vapaa-ajallaan ja asennoituu hiihtämiseen positiivisesti, saa bonusta aktiivisuudestaan. Verrattuna esim oppilaaseen joka käy hiihtämässä vain pari kertaa talven aikana ja silloinkin koululiikunnassa pitkin hampain ja parhaimmassa tapauksessa haistattaa opettajalle vielä pitkän paskan rööki huulessa. Vaikka heidän hiihto näytteensä olisikin saman tasoinen mielestäni reipas oppilas ansaitsee korotuksen ja asenne vamma miinuksen. Pitää myös muistaa, että Liikunnan opettajilla on helvetin vaikea tehtävä arvioida 30 oppilaan hiihtotaidot järkkymättömällä tarkkuudella 2 oppitunnissa. Ja liikunnanumeron taitoihin perusruva osa-alue koostuu niin monesta lajista ja testistä, että pakostakin jotkin niistä menevät paremmin kuin toiset. Eli se saako hiihdosta 8 vai 9 on täysin saman tekevää. Asiasta ei tule menettää malttiaan. Elämä jatkuu. Numeron anto perusteena ei saa olla varallisuus, mutta tässä tilanteessa ei ollutkaan kyse siitä, kenellä on koulun kalleimmat sukset, vaan siitä että jos on asenne kohdillaan, ansaitsee palkinnon.
Vaan entäpä jos on mallikelpoinen oppilas, joka nauttii liikunnasta ja haluaa harrastaa sitä ahkerasti vapaa-aikanaan, mutta nimenomaan ei kuitenkaan hiihdosta pidä. Sitten opettaja sanoo, että saisit 9:n vaan kun on väärät sukset niin saatkin 8:n, kohottaako tämä oppilaan motivaatiota ja kiinnostusta hiihtoon? Kohdellaanko ko. oppilasta eettisessä mielessä oikein? Tietenkin voidaan kysyä, että onko se edes itsetarkoituskaan, mutta jos kerran koululiikunnan tarkoitus on kannustaa oppilaita liikkumaan, niin siinä mielessä tällainen menetelmä kyllä sotii hieman tätä tarkoitusta vastaan. Koululiikunta tulisi järjestää sellaisin keinoin, että kaikilla oppilailla on tasavertainen mahdollisuus osallistua liikunnan opetukseen ja jos koululla ei ole siihen mahdollisuutta (tässä tapauksessa koululla ei siis ole riittävästi suksia) niin asia tulee korjata myös tasapuolisin keinoin. Edellisissä kommenteissa on jo runsaasti perusteluita sille, miksi tämä kyseinen keino, mistä on nyt kirjoitettu, ei ole tasapuolinen. Kyse on siis periaatteesta ja eettisyydestä!
On helppoa ajatella, että oikeasta asenteesta palkitaan. Tähän törmää työelämässä usein. Se ei vain oikeasti toimi koulumaailmassa ja on koulumaailmaan vietynä eettisesti hyvin arvelluttava keino. Oppilaathan eivät ole koulussa omasta vapaasta tahdostaan, eikä oppilailla ole vapautta valita oppiaineitaan suurimmalta osin. Lähtökohtaisesti on siis täysin selvää, että väkisinkin oppilaalla kuin oppilaalla on opiskeltavana aine/aineita, mistä he eivät pidä. Tällöin on väärin arvostella koulumenestystä asenteen perusteella. Historia on täynnä esimerkkejä, missä tietty asenteellisuus on palkittu ja tietystä asenteellisuudesta rangaistu ja siitä on seurannut jopa maailmansotia. Pitäisikö muissakin aineissa alkaa jakamaan arvosanoja asenteellisuuden mukaan? Musiikkitunneilla saa paremman arvosanan jos tuo omat nuotit kouluun, mutta jos käyttää koulun nuotteja niin voi voi... Kuvaamataidon tunneilla jos tuo omat piirrustuspaperit saa paremman arvosanan, mutta muuten saa huonomman...
Tämä on periaatteellinen ja eettinen ongelma, joka on merkitykseltään isompi kuin pelkkä koulun hiihtotunti.
"Vaan entäpä jos on mallikelpoinen oppilas, joka nauttii liikunnasta ja haluaa harrastaa sitä ahkerasti vapaa-aikanaan, mutta nimenomaan ei kuitenkaan hiihdosta pidä. "
Ja tässä jutussa kun nimenomaan oli kyse siitä HIIHDON numerosta. Koulun suksien käyttö ei vaikuta koko liikunnan numeroon, vaan pelkästään hiihdon numeroon, joka on hyvin pieni osa kokonaisuudesta.
Ymmärrän molemmat näkökulmat.
Maastohiihto on hienoimpia liikunta- ja urheilulajeja, mutta se on erittäin paljon välineurheilua. Väärin valittu (pituus, jäykkyys jne.) ja siten toimimaton suksi vie hiihtohalut väistämättä, ja juuri tämä on suurimpia syitä siihen, miksi hiihto herättää kansassa niin voimakkaita reaktioita. Prismoista, Citymarketeista ja koulujen varastoista löytyvillä suksilla ei ole paljoakaan tekemistä oikean hiihtämisen kanssa.
Toisaalta, sivusta seuranneena voi todeta, että jos koululainen lähtee aamulla 15 asteen pakkasessa pyöräilemään kouluun sukset kainalossa tai pyörään kiinnitettynä, pyöräilee koululta Hallilanvuorelle ja sieltä kotiin, hän ansaitsee palkinnon sitkeydestään ja asenteestaan. Tavalliset puurtajat vain tahtovat aina jäädä vaille huomiota tällaisten raivoavien isien varjossa.
Ja niin kuin täällä on jo todettu, hiihto on vain pieni osasuoritus liikunnan arvosanassa.
Vielä yksi asia:
"Oppilaathan eivät ole koulussa omasta vapaasta tahdostaan", kirjoitti joku tuossa yllä.
Kertokaa nyt, missä sitten ihmisen pitäisi viettää arkipäivät ikävuosina 7-16? Maailmassa on sellaisiakin maita, joissa ei olla koulussa lapsina ja nuorina. Sellaistako tässä kaivataan?
Luin jutun, onpa sääli ettei jutun isällä ole varaa ostaa lapselleen omia suksia. On hyvin tärkeää että vanhemmat pystyvät tukemaan lapsensa liikuntaharrastuksia. Voisikohan tähän avata jonnekin keräyksen. Olisin valmis lahjoittamaan 5e pojan suksia varten, jos tietäisin, minne rahat voi lähettää. Liikunnanopettajalle myös terveisiä, arviointi on täysin kohdallaan. Ne suomalaiset lapset joilla on hiihtovälineet harrastavat hiihtoa myös koulun ulkopuolella ja ansaitsevat siitä numeronsa.
Oli jollakin varaa avustaa köyhää tai ei, liikunnan harrastajana en millään voi hyväksyä sitä että välineet tai välineaktiivisuus vaikuttaa liikunnan numeroihin joilla sen kanssa ei ole yhtään mitään tekemistä. Opettajakunta näyttää liikunnanopettajia myöten olevan vieraantunut itseään vähävaraisempien elämästä. Se että liikunnan suurin merkitys liittyy terveyteen on omiaan edelleenkin tekemään sairaaksi välinevaatimuksia. Ihmiset pitää saada liikkumaan kansan terveellisen tulevaisuuden takia eikä välineiden takia. Pelkkä välinevaatimus jo sotii koko kansanterveyden ajatusta vastaan. Tällaisin perustein annetuilla numeroilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa eikä kyseisen koulun liikuntanuerolla tee vertailussa yhtään mitään.
No eikös tuossa tapauksessa paljastunut, että poika ei ole tänä talvena hiihtänyt, koska monot oli pienet. Mielestäni sellainen oppilas joka tuo omat sukset kouluun on myös todennäköisesti hiihtänyt myös niillä. Liikuntakasvatus ja kasvatus ei ole pelkästään koulun tehtävä vaan kuuluu erityisesti vanhemmille. Käsittääkseni niille jotka liikkuu koulun ulkopuolella annetaan extraa, eikä toisinpäin. Tsemppiä opettajille. Saatte täyden tuen.
Mun pojallani on sukset, ja hän vie ne kouluun aina silloin, kun koulussa hiihdetään. Vapaa-aikana häntä ei hiihtäminen kiinnosta tippaakaan. Pitäisikö mun nyt soittaa opettajalle, että antaa vähän huonomman numeron?
Se, että lapsella ei ole suksia, ei tavallisesti ole lapsen vika eikä millään tavalla hänestä johtuva juttu. Miksi lasta rangaistaan huonommalla numerolla siksi, että hänen vanhemmillaan ei ole rahaa suksiin?
Tässä tapauksessa ei perhe varsinaisesti ole vähävarainen, joten apua ei tarvitse.
Hiihtoa on koulusta lukukaudessa vain 2 kertaa. Sukset on, vain monot on jäänyt pieneksi. Kirpputorilta tai muuten käytettyjä en suostu ostamaan. Koululta saa lainata välineitä. Päätettiin tehdä niin. Poika urheilee ja liikkuu, mutta hiihto ei ole hänen juttu.
Kiistaa aiheuttikin vain se, voidaanko numero hiihdosta antaa sen mukaan, onko tuonut omat hiihtovälineet mukanaan kouluun.
Tänään kantoi poika pelkät sukset ja sauvat ilman monoja kouluun ja sai hiihtonumeroksi 9,5. Koululta lainaamillaan välineillä, sillä koulun laina monot ei sopinut omien suksien siteisiin. Kuljettipa suksia polkupyörällään liikenteen seassa jäisellä tiellä mennen tullen, vain osoittaakseen asennetta, ja saadakseen sen numeron mikä kuuluu.
Kannatan ehdottomasti avustuksia vähävaraisille lapsille välineiden hankintaan, itsekin sinne rahaa antaisin.
Ei voi muuta kuin nauraa isälle joka tekee tällaisesta asiasta julkisen, kertoo muuten tosi paljon ihmisestä. Olisi voinut hoitaa asian liikunnanopettajan kanssa henkilökohtaisesti niin olisi varmasti ollut huomattavasti fiksumpi tapa hoitaa näinkin suuri asia.
Naura sinä vaan nim." Ihmettelen suuresti". Itse olen ylpeä tästä isästä, joka teki asiasta julkisen. Tämä Yhteiskoulun liikuntanumeron arviointitapa on kyseisellä koululla jo vanha perinne. Oma poikani meni yläasteelle 2002 ja samoilla kriteereillä arvioitiin silloinkin: omat sukset=9, koululta lainatut=8. Tämän asian voi vahvistaa jokainen tätä koulua käynyt oppilas (tämä sääntö ei koskenut tyttöjä, heidän liikuntanumeroonsa ei vaikuttanut kenen välineillä hiihti). Ei silloin aikanaan tullut mieleenikään olla henkilökohtaisesti yhteydessä liikunnanopettajaan, koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä ja kärsijäksi olisi joutunut vain oma poikani. Asian julkituomisella on yleensä "parantava" vaikutus. Ja kyllä se vaan niin on, että jos arviointi kerran näin välineisiin perustuen halutaan suorittaa on se suoraan verrannollinen vanhempien tulotasoon, väittäköön Yhteiskoulun henkilökunta mitä haluaa.Kurjinta tässä jutussa on se, että lapsi on täysin syytön siihen, ettei vanhemmilla ole varaa joka vuosi hankkia uusia välineitä vanhojen jäädessä pieniksi, ja se näkyy hänen numerossaan vaikka kuinka aktiivinen ja hyvä olisi koulun suksilla hiihtäessään. Kyllä sitten myös tasapuolisuuden nimissä täytyy kaikki muutkin "harraste"-aineet arvioida samalla tavalla: kotitaloudessa kun tuot omat välineet tai vielä jopa raaka-aineetkin, kertoo se paljon aktiivisuudesta ja harrastuneisuudesta. Sama tapa myös käsityötunnille ja kuvaamataitoon... Tänä aikana monessa perheessä on todella tiukkaa eikä raha meinaa millään riittää kaikkeen, itse olisin ainakin halunnut pitää lapseni kunnon välineissä, tahdosta se ei ollut kiinni. Lopuksi tsemppiä Isälle ja erityisesti pojalle kun jaksaa niitä suksia tyhjänpanttina kuljetella eestaas. Voi kun itsekin olisin älynnyt, olihan meillä siihen aikaan remmivetoiset pikkulasten sukset, josko niillä olis irronnut numeroksi ysi.
Elikkäs jos poika olisi raahannut kouluun vaikka vuosikymmeniä vanhat käyttökelvottomat perinnesukset ja käyttänyt silti koulun suksia, olisi pitänyt antaa arvosanaksi yhdeksän.
Kuulostaa aika järjettömältä tavalta mitata aktiivisuutta. Eikö pitäisi ennemmin tarkkailla vaikka hiihdettyjä kilometrejä tai vaikka muiden oppilaiden opastamista?
Niin ja mielestäni isö teki täysin oikein tehdessään asiasta julkisen.
No näinhän se tämän nyt kohua herättäneen tapauksen pojan isän kertomuksen mukaan meni, eli poika nyt kuljetti monottomia suksia koululle ja näin osoitti asennettaan hiihtoa kohtaan, vaikka sitten käyttikin koulun suksia. Ja tulostahan tuo tuotti, kun numero nousi näin toimien kasista peräti ysipuoleen. Tämä on tosiaan todella järjetöntä ja mielestäni alentavaa sekä loukkaavaa lasta kohtaan, kun tällätavoin joutuu oman aktiivisuutensa toteennäyttämään. Näistä arvostelukriteereistä vielä sen verran, että tuolloin vuonna 2002 liikunnanopettaja ilmoitti etukäteen hiihtopäivän lähestyessä siitä, että jos on omat sukset saa 9:n, mutta jos hiihtää koulun suksilla saa 8:n. Eli silloin mitään merkitystä ei ollut edes hiihtotaidoilla, vaan käytössä olivat nämä arviointitavat. Totta on, kuten Yhteiskoulun opettajat jutussa kertovatkin, että hiihtonumero on vain osa liikunnan arviointia. Mielestäni siitä ei olekaan kysymys, eikä siitä saako kasin vai ysin, vaan siitä periaatteesta, että tällainen välineisiin kohdistuva arviointatapa on epäoikeudenmukainen. Kertovatpa vielä ajatuksenaan olleen antaa porkkanaa, mutta todellisuudessa näin toimien rankaisevat koulun suksilla hiihtäviä oppilaita alentamalla heidän arvosanaansa. Kuten tuolla aiemmin on kirjoitettu, kukaan joka omistaa omat sukset ei vapaaehtoisesti koulun suksilla hiihdä, ne kun tyypillisesti on jo loppuunhiihdetty.
Valittajan nimi esille. Ei tarvita puskasta huutajia. Yleisellä tasolla voi vain todeta, että vanhemmat yleensäkin sekaantuvat liiaksi opettajien opetusasioihin. Tämäkin luultavasti vain väärinkäsitys, mutta aika outoa vanhemmalta huudella puskasta eikä nimellä asiaa. Opettajat ovat ammattilaisia, ja kyllä se koulutusvastuu on myös vanhemmilla eikä sitä kasvatusvastuuta voi ulkoistaa. Tämä juttu vain pisti silmiin tänne toiselle puolelle Suomea.
Ihan oikein tehty ottaa julkiseksi asia, tuollainen arvosteluperuste ei ole tasapuolista. Lapsen asenne ei voi olla kytköksissä siihen onko hänellä omat välineet, kun se ei välttämättä ole hänestä kiinni vaan se voi olla vanhemman "asenne" (tai rahatilanne) (ilmeisesti ei tässä tapauksessa kumpikaan) ja lapsi ei asialle mitään voi. Eikä olekaan kyse siitä saako hiihdon arvosanaksi 8 tai 9, vaan periaatteesta. Jos jokainen liikuntalaji erikseen arvostellaan samoin perustein, niin lopullinen numero voi olla todella paljon huonompi, kuin LAPSEN taidot ja LAPSEN asenne muuten osoittaisivat. Voi olla vaikea paikka varsinkin vähävaraiselle, jolla ei kenties löydy juuri mihinkään lajiin omia välineitä (joita kutakin arvitsisi kentien 1-3 krt kouluvuonna).
Jos pohjimmaiset periaatteet eivät ole tasapuoliset, niin kokonaisuus ei myöskään ole tasapuolinen.
Tsemppiä asianosaisille ja hyvä että otitte asian esille.
Olemme erittäin köyhä perhe, sis kolme lasta alakoulusta yläkouluikäisiin. Lapsemme harrastavat olosuhteiden pakosta aktiivista hyötyliikuntaa (esim = koulumatkat yläkouluun 10km fillarilla kelillä kuin kelillä) Minulla ei ole omia suksia, eivätkä omista isovanhempanikaan. Naapuriperheistä tiedustelin suksia. Ei saatu lainaa tai olivat liian pieniä. Esikoistani kiusattiin alakoulussa, koska hänellä oli rotanloukku siteet suksissa. Meillä on elämässä todellakin niin paljon muuta murehdittavaa, jotta selvitään, etten näe mielekkääksi toiminnaksi koluta kirppareita parin hiihtokerran vuoksi. Lapsemme todella pitävät luistelemisesta, joten olen panostanut siihen lajiin (kirpparilta). Ei - en jaksa enää vääntää liikuntanumeroista opettajien kanssa.... Huonot on numerot, kun ei aina omia varusteita löydy. Ja kerran opettaja vinkui, kun tytölläni oli LIIAN PITKÄ toppatakki luistellessa. Oli sellainen yli pepun mallinen. Mutta olisi sen takin kanssa vaikka vaa`an saanut tehtyä. Hohhoijaa. Onneksi köyhä saa vielä prioirisoida ostokohteensa...
Koululiikunta vapaaehtoiseksi! Se on vuosien mittaan aiheuttanut niin paljon pahaa mieltä. Ainakin numeroarvostelu pois. Se on pelkkää pärstäkerrointa. Liikuntanumeroa ei tarvita mihinkään.
Meidän koulussa sai todistukseen 6, jos ei vienyt suksia kouluun.
Haloo täältä eteläisestä Suomesta!
Vieraillessani Seinäjoella menneenä viikonloppuna jäin vähän monttu auki lukiessani aiheesta. Sorry vaan, mutta hävettää sanoa ääneen olevansa lähtöisin kaupungista (Seinäjoki), jossa mielivalta jyrää perusopetuksessa. Ja HALOO ihan perusopetuksen johtoa myöten. Kerratkaapa vähän kouluhallinnon perusteita! Helppoahan se on tänne kirjoittaa "emme rikkoneet lakia..." juu ette lakia, mutta kylläkin perusopetusasetusta. Ihan vaan lyhyesti: Suomessa perusopetus on maksutonta! Arviointi, jonka tulee olla monipuolista ei voi perustua vanhempien varallisuuteen esim. tässä tapauksessa liikuntavälineiden osalta. HUOLTAJAT! Tehkää kantelu ja viekää asia eteenpäin. Ehkäpä asia valkenee opettajalle - rehtorille - perusopetuksen johtajalle. Niin, tai sitten ei!
Aivan karsea keskustelu, jonka linkitän hieman suurempiin sanomalehtiin.
Jatkossa KAIKKI vanhemmat voivat soittaa etukäteen näille opettajille ja pyytää heiltä sukset lainaksi. Ja kyseiset opettajat voivat sitten ostaa tarpeeksi suksipareja, jotta kaikille löytyy lainattavaa.
Jos Jari Noposen mukaan kyse on "väärinkäsityksestä", niin hän ei todellakaan ole pätevä hoitamaan omaa virkaansa. Se että laitetaan varattoman perheen lapsi ruinaamaan naapureilta armopaloja lainan muodossa ei todellakaan ole tätä päivää.
Olin aluksi varma itsekkin, että kyse on väärinkäsityksestä, mutta kun luin noiden opettajien kommentit niin halkoi todella ketuttamaan.
Osallistu keskusteluun
Uusimmat
- Elokuva-arvio: Boratista kasvoi diktaattori 1
- Idols-Susanna palkitsee faninsa: Upea kiitoskonsertti Laihialla 1
- Finnhits-iskelmät soivat Ilmajoella
- Viinatehdas kierrättää osan Suomen muovipulloista
- Näin peset ikkunat kätevästi – katso vinkit 10
- Nainen toi piristystä mieslaulajiin
- E-P tarvitsee pidempiä työuria
- Harma herättelee kotikaupunkia unesta
Uusimmat blogit ja kolumnit
