Lemmikistä voi erossa tulla taakka

Elsa on erokoira, jolla on kaksi kotia. Toisessa kodissa sitä hoitaa isäntä Teemu Sorri.

– Ei meillä ole mitään kirjallista sopimusta, mutta Elsa on luonani aina, kun ex-vaimo tarvitsee koiralle hoitajaa.

Ero pisti Elsan hetkeksi hämilleen.

– Se oli vähän pallo hukassa, kun muutti uuteen asuntoon. En tiedä, johtuiko se uudesta kodista vai siitä, etten minä enää asunut sen kanssa.

Kun emäntä ja isäntä asuivat yhdessä, Elsa ymmärsi, ettei sitä tarvittu nukkumakaveriksi.

– Nyt Elsa nukkuu ex-vaimon vieressä ja minun luonakin se taitaa tulla yöllä salaa sänkyyn.

Exäni uusi kumppani tuli koirasta mustasukkaiseksi.”

– Hölmöillään ja hötkyillään. Elsa ei hirvikoirana diggaa sellaisista perinteisistä koirailuista, kuten tottelevaisuuskoulutuksesta tai muusta.

Sorri myöntää, että olo on haikea aina, kun Elsa lähtee toiseen kotiin.

– Pari päivää Elsan lähdön jälkeen olo on yksinäinen ja mietin, pitäisikö ottaa ihan oma koira. Teen kuitenkin niin paljon työtä, ettei se olisi hyvä ratkaisu.

Sorri toivoo, että hän saisi olla Elsan elämässä mukana loppuun asti.

– Elsan tuhka varmasti aikanaan sirotellaan tutulle paikalle ex-vaimon vanhempien mökille. Tottakai toivon, että saan silloin olla läsnä.

Aina lemmikkiin liittyvät järjestelyt eivät suju yhtä leppoisasti. Laura Johanssonilla oli puolisen vuotta saksanpaimenkoiran yhteishuoltajuus.

– Kävimme pitkään vääntöä siitä, kumman luokse koira jää pysyvästi.

Kumpikaan ei olisi halunnut luopua virallisesti molempien nimissä olleesta koirasta.

– Exäni ilmoitti joskus työviikkoni jälkeen, ettei tarvitse tulla koiraa hakemaan. Aina minä sen kuitenkin hain. Peräänantamattomuuteni piti huolen siitä, että koira jäi lopulta minulle.

Johanssonin mielestä koiran yhteishuoltajuudessa ei ollut mitään hyvää.

– Se oli pakon sanelema juttu. Yhteishuoltajuutta hankaloitti se, että exäni uusi kumppani tuli koirasta mustasukkaiseksi. Koira kuulemma muistutti liikaa minusta.

Harvemmin yhteishuoltajuus varmaan on pysyvä olotila, arvelee Johansson.

– Se oli meillä, niin kuin varmasti useimmilla muillakin, onneksi vain jonkinlainen ylimenovaihe eron jälkeen.