Jani-Petteri lasermiekkoineen siirtyy lasten leikkeihin - haittaakse?

Televisio-ohjelmat, elokuvat ja pelit ohjaavat lasten leikkejä. Pitäisikö huolestua, jos Angry Birdsit siirtyvät piirustuksiin, pihaleikkeihin, muovailuvahaan ja legorakennelmiin?

Hei, lapset! Kuka voittaa Putouksen?

– Jani-Petteriiii! 6-vuotiaat Kultavuoren päiväkodin eskarilaiset kajauttavat.

Lasten suosikki putosi lauantaina, mutta onhan jäljellä vielä Usko Eevertti Luttinen. Hirviö Sulokin saa yhden äänen.

– Höh, Sulohan on jo hävinny! muistuttaa vierustoveri.

Mikäs siinä Jani-Petterissä oli parasta?

– No, kun se puhuu niin hassusti, sanovat Maxim Erkkilä ja Eeli Kytölä.

Putous-sarjan hahmot uppoavat eskarilaisiin kuin saapas lettoon. Vitsi, vitsi- ja haittaakse?-hokemia kuulee lasten suusta monta kertaa päivässä, vahvistavat päiväkodin opettaja Mikko Autio ja lastenhoitaja Aniko Olah.

– Kieltämättä käytän hokemia joskus itsekin. Siitähän meille maksetaan, nauraa Autio.

Televisio-ohjelmat, tietokonepelit ja elokuvat, joita lapset kotona katsovat, heijastuvat myös leikkeihin, Autio sanoo. Erityisesti viihde-ohjelmat ja tosi-tv vaikuttavat lasten käyttämään kieleen ja sanavarastoon.

– Lapset leikkivät esimerkiksi Idolsin koelauluja. Toisen laulunääntä arvostellaan suorasukaisesti, koska sitä pidetään normaalina kielenkäyttönä. Hienotunteisuus on kadonnut, Autio sanoo.

Kriittisyys omia taitoja kohtaan ilmenee vaikkapa yhteislauluissa, jolloin arvostelun kohteeksi joutunut lapsi mielummin vaikenee kokonaan.

– Lapset miettivät liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Aina pitäisi olla paras, suorittaminen näkyy lapsissakin.

Olahin mukaan lasten ja aikuisten vapaa-aika on sulautunut, minkä vuoksi lapsi näkee televisiosta paljon ikätasolle sopimatonta. Jotkut eskari-ikäiset lapset saattavat katsoa jopa Big Brotheria ja Duudsoneita.

Autio kehottaa vanhempia laskemaan, miten paljon aikaa lapsi viettää tietokoneen, kännykän ja television ääressä vuorokaudessa.

– Vanhemmat näyttävät esimerkillään, mikä rooli televisiolla perheessä on. Onko se perheenjäsen vai kapistus, jonka voi yhtä hyvin sulkea.

Pitäisikö vanhempien huolestua, jos Angry Birdsiä pelaava lapsi alkaa toistaa hahmoja myös muissa leikeissään ja piirustuksissaan?

Ei tarvitse, sanoo lasten roolileikeistä väitöskirjansa tehnyt Vantaan lastenkulttuurin päällikkö Reeli Karimäki.

– Totta kai ympäröivä todellisuus näkyy lasten leikeissä. Kokemusten siirtäminen leikkeihin on lapsen tapa käsitellä tunteitaan ja havaintojaan sekä kiinnostuksen kohteitaan. Terve lapsi erottaa toden ja mielikuvituksen.

Esimerkiksi Angry Birds -hahmot siirtyvät lapsen leikkiin sovellettuina.

– Aivan samalla tavalla Jani-Petterin sojottava miekka saa lasten leikeissä yhtäkkiä aivan toisen merkityksen. Suuret tragediat, kuten tsunami ja WTC-tornien romahdus, vaikuttivat lasten leikkeihin.

Vaikka lapsella on kyky käsitellä kokemaansa leikin kautta, hän tarvitsee siihen aikuisen apua ja selityksiä. Pikkulasta ei voi jättää television eteen yksin ilman aikuisen valvontaa.

– Ei ainakaan katsomaan Salattuja elämiä tai Kotikatua. Nehän ovat ihan järkyttäviä! Useat tutkimukset osoittavat, että tv:n katselu on alle 3-vuotiaan aivoille vahingollista, Karimäki sanoo.

Viihdeohjelmista ammennetut leikit eivät ainoastaan yhdistä lapsia vaan myös erottavat. Jos ryhmässä on lapsi, joka on aivan pihalla Putouksen hahmoista, hän saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi.

– Lasten leikki rakentaa eräänlaista lasten kulttuuria, Karimäki sanoo.