Apinat radiokanavilla

Nouseva intonaatio on hallitusti tai hallitsemattomasti puhuttaessa tapahtuva väliaikainen äänentason muutos korkeammaksi. Yleensä se on sijoitettu painotukseksi lauseen tai sanan loppuun.

Suomessa tämä kiekuva ääntämistapa sai alkunsa pääkaupunkiseudun pissistyttöjen keskuudessa, josta se lumipallovyörynomaisesti on tartuttanut samanikäiset pojanklopit ja nopeasti heitä vanhemmat flikat ja poijaat sekä myös nuoren aikuisväestön.

Laiturin kaltaista karvakorvaa tämä luonnoton puhetapa ottaa kupoliin niin maan perusteellisesti. Tapasin aivan äskettäin pärstikkäisessä keskustelussa noin kolmikymppisen miehenkörilään. Hänen puheensa nouseva intonaatio oli niin vahvaa, että ensi kuulemalta minun oli mahdotonta ymmärtää yhtään mitään hänen puheestaan. Erotin vain päin pläsiäni kailotetut honottavat lopputavut. Minun oli pyydettävä häntä useamman kerran toistamaan sanomisensa pystyäkseni muodostamaan jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä hän yritti viestittää.

Nouseva intonaatio on saastuttanut pahasti kaupallisten radiokanavien eräät toimittajat, ja kun nuo honottavat välispiikit alkavat kuulua, vaihdan kanavaa tai pistän koko toosan kiinni. Ei sitä kestä Erkkikään.

Oman lukunsa ovat radiomainokset: yksi puhelinoperaattori alkoi käyttää radiomainonnassaan nousevalla intonaatiolla paasaavaa pelleä. Joitakin kuukausia myöhemmin kävin työmatkalla Etelä-Suomessa, ja eikö tuo sama tyyppi mainostanut tällä kertaa yhtä ravintolaa.

Kävin kyseisen juottolan nettisivuilla ja silmäilin heidän kattaustaan. Sitten lähetin heille sähköpostin, jossa kohteliaasti sanoin, että heidän ruokalistansa vaikuttaa herkulliselta, mutta kysyin samalla, miten helvetissä olette saaneet lainattua Korkeasaaresta apinan huutamaan radiopuffiinne. Kysyin myös, onko pelkoa, että tuo macho on kapakassanne mylvimässä korvaani, jos pistäytyisin sinne asiakkaiden kanssa kupittamaan. En ole tähän päivään saakka saanut heiltä vastausta kysymyksiini.

En seuraa tv:n hömppäpaskasarjoja, mutta niiden kuulemiselta ei voi välttyä kun ihmisillä on laite kodeissaan ja televisioita on auki myös julkisissa tiloissa. Nousevan intonaation pahinta lajityypppiä edustaa käsittämätön lasten, nuorten sekä aikuisten satuohjelma ”Salatut Elimet”.

* * *

Vielä on pari vuotta niin sanottua omaa aikaa. Riemuitaan siitä, miehet! Nyt nimittäin Ikea on kasaamassa lootikkohalliaan Joupin kyntöpelloille ja riistää meiltä oman hengähdyshetken. On kieltämättä ollut rentouttavaa törpötellä naapurin Kalevin Viron-tuliaisia, änkätä poliikasta ja loppuyöstä tilittää intiimivaivoista, kun akat ovat olleet bussiretkellä kaakattamassa kipoille ja kirsoille. Oi, Ikea, olisit vain pysynyt siellä Parkanon mettien takana!

Palaillaan!