Kossupullo kuningaskamarille

Useassa Euroopan niin sanotuissa sivistysvaltiossa on vallalla monarkia eli kansalaisten maksamilla verovaroilla ylläpidettävä valitusta suvusta periytyvä kuningas – ruhtinas – kuningatar – prinssi-prinsessa –perinne. Näiden poliittinen valta on mitätön ja siksi heidän roolinsa yhä tyhmistävämmäksi kehittyvässä mediassa on sirkushuvien esittäminen.

Ensimmäisenä tulee mieleen naapurimme muut Pohjoismaat, Iso-Britannia, Belgia, Espanja ja Monaco. Yhden tuoreimmista pellehypyistä vaikeutetulla kierteellä teki Espanjan ”arvostettu” kruunupää Juan Carlos, joka on muun muassa Maailman Luonnonsäätiön nokkamiehiä. Juan erehtyi leikkimään norsupyssyllä sillä seurauksella, että joutui esittämään kansainvälisellä tasolla julkisen anteeksipyynnön tempustaan. Liekö paukuttelussa ostuutta sillä, että hän kuuluu Bourbon-sukuun, joka nimenä on ennen kaikkea tunnettu viskilaatu.

Viskisieppona tunnetaan myös Ruotsin Kalle-Kustaa Korkki. Hän ja pesueensa ovat kuin television sketsiohjelmissa hilluvia käsikirjoittajien luomia koomisia hahmoja. Valitettavasti kyseessä on tosi-tv, joka nauttii käsittämätöntä suosiota suomalaisessa median tyhmistämässä yleisössä. Mitä helevettiä meille kuuluvat, jotkut Fittanit, Vikkanit ja Mateet ynnä heidän degeneroituvan suvun jatkamisensa?

Laiturin mielestä meillä on iso ongelma, jos Ruotsin mahdollisen kruununperijän kastejuhla ja tantun väri on pääpuheenaihe työpaikoilla, kutsuilla, kauppojen kassoilla, partureissa, kampaamoissa ja takseissa. Kaiken kukkuraksi meillä riittää jonoksi saakka tyrkkyjä, jotka halusivat nimensä Ruotsin lähetystössä avattuun onnittelukirjaan ja jotkut jopa veivät sinne tuomisinaan itse värkkäämiään ”lahjoja”.

Laituri esittää protestina tälle kaikelle hömpötykselle eurokossupullon lähettämistä Slussenin lähellä asuvalle Ruotsin kuningaskamarille.

Kun kansakuntamme syvien rivien päällimmäiset huolenaiheet euroalueen talouskriisin, Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn heikkenemisen, perheiden ja nuorten pahoinvoinnin sijasta suuntautuvat Euroopan monarkkisukujen sisäisten ongelmien pohtimiseen, on pakko todeta, että olemme henkisesti tilanteessa, jossa ei enää auttaisi edes sota-aikana yleisön mielialan viihdyttäjänä toimineen Bruno Laakko ja hänen Lepakot orkesterinsa esittämä ”Aaria Oopperasta Kusessa Ollaan!”.

Palaillaan!