Vastuuta ei voi ulkoistaa

Naulan kantaan, vastuuta ei pitäisi voida ulkoistaa.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, kuka kantaa vastuun esim. hoitovirheestä, jos sen on tehnyt pätkätyötä tekevä keikkalääkäri? Entä esimerkiksi asiakirjojen mahdolliset korjauspyynnöt - kuka ne käsittelee, jos lääkäri on ollut satunnainen ja jo poissa maisemista korjauspyynnön saapuessa. Entä miten voidaan taata vastuullinen terveydenhoito pitkän linjan suunnitelmineen, jos homma on ulkoistettu satunnaistyövoiman varaan? Säästöjä ei varmasti tule syntymään terveydenhoidon tason kärsimättä, mutta jos niitä väkisin pyritään luomaan, niin syntyvät ne kyllä herkästi kansalaisten hyvinvoinnin hinnalla.

Jo nyt on kokemuksia siitä, miten äärimmilleen kilpailetut yritykset toimivat. Ne pyrkivät nipistämään palvelut sellaiseen kuosiin, että voittoa syntyy sillä rahalla, joka käytettävissä on. Mikään yritys ei kauaa pysy pystyssä, jos ei voittoa synny - se on liike-elämän perustotuus. Jos esimerkiksi ruoka-annoksesta maksetaan neljän euron sijaan kolme, niin nipistetään raha kastikkeesta ja lisukkeista. Näin pysyy liikeyrityksen saama tulo tavoitteissaan.

Jos ja kun terveydenhuoltoa aletaan ulkoistaa, olisi hyvä saattaa kilpailutusspeksit avoimesti kansalaisten tietoon. Esim. tulostavoitteet kiinnostavat kovasti. Jos tarkoituksena on alunperinkin hoitaa vain tietty prosenttimäärä potilaista, olisi kohtuullista informoida siitä veronmaksajia, jotta tietävät mihin verorahat ko. kunnassa menevät. Myös hoidon priorisointikäytäntö olisi hyvä julkistaa. Avoimesti voisi myös pyytää liikeyritykseltä selonteon siitä, mistä menoista tavoiteltu säästö nipistetään.

Jo nyt tuntuu ainakin erikoissairaanhoito käsittävän hoitotakuun siten, että se on oikeus jonotuttaa potilasta hoitotakuun verran enemmänkin kuin velvollisuus hoitaa potilas takuuajan raameissa. Tähän on tuskin ainakaan helpotusta tulossa ulkoistamisien myötä.

Liukuhihnatyö terveydenhuollossa sen kun lisääntyy ja voi, jos eteen tuleekin tapaus, joka ei sovi valmiiseen hoitoprosessin raamiin - ihmisellä kun voi olla tavanomaista kausiflunssaa pahempi tauti tai useampia hoitoon vaikuttavia sairauksia yhtä aikaan - niin sitten ollaan ihmeissään, mutta kun aikaa ei ole ihmetellä, jää potilas hoidotta tai saa vääränlaisen hoidon.

Jos nyt kuitenkin julkisen terveydenhuollon laajempaan ulkoistamiseen mennään, toivoisin että koko toimintaan kauttaaltaan käytetään liike-elämän sääntöjä. Liike-elämässä ei juurikaan ole sijaa epäpäteville tai epäystävällisille työntekijöille. Jos ei hoitotulosta synny, niin ei kun porukka yt-neuvotteluihin ja uutta jengiä taloon. Samoin käyköön, jos asiantuntijalausuntoja laaditaan huterin perustein - ei kun pihalle! Asiakastyytyväisyyskyselyt aktiiviseen käyttöön ja kaikki yksiköt, jotka niistä tuovat huonoja tuloksia vaihtoon tai koulun penkille.

Kannattaa kuitenkin miettiä, miten käy jos terveydenhuollon johdosta otetaan lääkäri pois ja tilalle laitetaan tulostavoitteinen yritysjohtaja, joka kylmästi tulosparametreihin tuijottaen hallinnoi ihmishenkiä. Tulosta voisi toki syntyä, jos tulosparametrit olisivat vaikkapa hoitotulos, hoitovirheiden puuttuminen, aikataulussa pysyminen, riittävä vastaanottoaika, palvelujen hyvä saatavuus, kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja asiakastyytyväisyys. Nämä eivät kuitenkaan ole yrityselämän käyttämiä parametrejä, vaan siellä vallitsee raha ja jatkuva voiton ja kasvun tavoittelu.

Nyt ennen vaaleja kannattaa kysellä kansanedustajiltaan, mikä heidän kantansa on vastuullisen terveydenhoidon osalta ja miten he terveydenhuollon toteuttaisivat. Vastaukset eivät välttämättä ole rehellisiä, mutta ainakin räikeimmät tapaukset voisi siten karsia pois päättäjien joukosta.