Viihde

Tutkija: Ikääntyvien yksinäisyyden riskit syntyvät jo työelämässä

Osa hyväksyy ikääntymiseensä tyynemmin. Osa ei pääse yli pettymyksistään, kun elämä ei mennyt niin kuin oli suunniteltu.

Armi Suojanen

Ikääntyvien yksinäisyys on väistämätön tosiasia, jota usein vähätellään ja joka helposti unohtuu arjen kiireiden keskellä.

Yksinäisyys on vakava ongelma, joka on tutkija Riikka Kivimäen mukaan otettava tosissaan.

– Jos ikääntynyt ottaa yksinäisyytensä puheeksi, se on hänelle ongelma, jota ei pidä vähätellä. Siihen on puututtava.

Hän muistuttaa murheellisista tilastoista.

– Joka toinen päivä yli 65-vuotias päättää elämänsä oman käden kautta.

Yksinäisyys onkin asia, joka on nostettava puheenaiheeksi.

– Yksinäisyyttä ei pidä hävetä. Siitä pitää keskustella avoimesti. Televisiossa, lehdissä ja radiossa pitäisi kertoa, että et ole yksin ongelmasi kanssa.

Mistä yksinäisyys sitten johtuu?

Tutkija Riikka Kivimäki näkee nyky-työelämässä monia riskejä, jotka lisäävät yksinäisyyden riskiä.

Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä työvoiman liikkuvuuden, joka lisää yksinäisyyttä monin eri tavoin.

Hallitus kaavaili hiljattain työssäkäyntialueen kasvattamista yli 80 kilometriin.

– Kun työttömät joutuvat hakemaan työtä yhä kauempaa ja joutuvat käyttämään työmatkaansa enemmän aikaa, yhteydenpito omiin vanhempiin tai isovanhempiin jää entistä vähäisemmäksi.

Juurettomuus työikäisenä ennustaa yksinäisyyttä eläkkeelle jäätyä.”

Ylipäätään työn perässä muuttaminen katkaisee tutkijan mukaan pitkäaikaisia sosiaalisia verkostoja ja ihmissuhteita.

–  Tuttu naapurusto on voimavara ikääntyessä. Juurettomuus työikäisenä ennustaa yksinäisyyttä eläkkeelle jäätyä.

Kivimäki ei myöskään pidä työelämän eräästä tyylistä ja tahdissa tapahtuneesta muutoksesta.

– Työelämä muuttuu yhä intensiivisemmäksi, mikä on huono ennuste. Mitä vähemmän ehtii pitää yhteyttä ystäviinsä, harrastaa ja vaalia sosiaalisia suhteita, sitä vähemmän on versoja jäljellä työelämästä eläkkeelle siirtyessä.

Joskus yksinäisyyden taustalta voi löytyä niinkin yksinkertainen asia kuin muutto pienempään asuntoon ikääntyessä.

– Muutto lyhyelläkin säteellä saattaa katkaista suhteet tutun pihapiirin ihmisiin.

Jos syrjäseuduilla asuvat ikääntyneet ovat yksinäisiä, niin ovat kaupunkilaisetkin.

– Syrjäseuduilla on olematon julkinen liikenne ja yhteiset kokoontumispaikat ovat harvinaisia. Yhteydenpito läheisiin on puhelimen ja satunnaisien vierailuiden varassa.

Isot kauppakeskukset ovat vaikeasti tavoitettavia ilman omaa autoa.

Kaupungeissa ongelmana on, ettei naapureita tunneta.

Toisinaan ikääntynyt saattaa myös omalla elämänasenteellaan ja käyttäytymisellään karkottaa läheiset ympäriltään.

Tutkijan mukaan kyse saattaa olla säryistä, kivuista tai jopa elämättömän elämän aiheuttamasta katkeroitumisesta.

– Omaa pahaa oloa puretaan läheisiin. Juuri niihin rakkaimpiin.

Fyysisen kunnon heikkeneminen lisää masentuneisuutta ja yksinäisyyttä.

–  Esimerkiksi näön ja kuulon heikkeneminen vievät väistämättä sosiaalista elämää taaksepäin, koska keskusteluissa on hankala pysyä mukana. Silloin ei jaksa olla hyvällä tuulella ja kohdata toista tasaveroisesti, Riikka Kivimäki kuvaa.

Murehtiminen ei kuitenkaan auta. Osa hyväksyy ikääntymiseensä tyynemmin. Osa ei pääse yli pettymyksistään, kun elämä ei mennyt niin kuin oli suunniteltu.

–  Positiivinen suhtautuminen auttaa. Toisia ei pidä syytellä, vaan pyrkiä olemaan onnellinen tässä hetkessä. Onnen aihe voi olla se, että pystyy liikkumaan, vaikkei kuulekaan tai toisin päin.

Tyytymättömyys on ajan ongelma, eikä pelkkä ikäkysymys.

Asioista puhuminen ja tiedostaminen auttavat eteenpäin elämässä.

– Oppiminen ei lopu ihmiseltä koskaan.

"Suomenruotsalaisista kannattaa ottaa mallia"

Tutkija Riikka Kivimäki kannustaa jokaista verkostoitumaan, etsimään harrastuksia ja kiinnittymään erilaisiin tukiverkostoihin jo työikäisenä.

Parhaimpia ovat harrastukset, joihin voi uppoutua lähtemättä välttämättä mihinkään.

– Lukeminen, käsityöt tai vaikkapa sukututkimus, jotka vievät mennessään.

Huoltoasemista on tullut ikääntyneiden miesten kokoontumis-paikkoja.”

Myös juttuseuraa kannattaa etsiä rohkeasti. Kivimäki on havainnut, että esimerkiksi huoltoasemista on tullut ikääntyneiden miesten kokoontumispaikkoja.

– Siellä miehet turisevat keskenään. En tiedä, mitä naiset tekevät, käyvätkö he kylässä keskenään?, tutkija pohtii.

Suomenruotsalaista sosiaalisuutta Kivimäki kiittelee.

–  Suomenruotsalaiset vaalivat yhteisöllisyyttä, joka ruokkii onnellisuutta. Mieheni isovanhempien lähistöllä Pohjanmaan rannikkoseudulla on esimerkiksi Pappadagis-kahvila, joka nimensä mukaisesti tarjoaa tapaamispaikan eläkeläisille.

Kivimäki muistuttaa, ettei järjestötyössä aina tarvitse olla aktiivinen.

– Järjestöissä voi käydä myös vain tapaamassa toisia.

Omaa isäänsä Kivimäki kiittelee poikkeuksellisesta aktiivisuudesta.

– Isä järjesti eläkeläisyhdistyksen sihteerinä tapahtumia yhdistyksen jäsenille. Linja-auto poimi kyliltä jäsenet retkille.

Yhdistykselle myönnettiin myöhemmin vapaaehtoistyön ansiomerkki.

Isänsä vielä eläessä Kivimäki sai Gloria Antiikki -lehdestä idean, jolla palvelutalon asukkaita voisi virkistää.

–  En antanut isälle 90-vuotislahjaa, vaan vein koko talon asukkaille viriketoimintaa varten vanhan vanerisen matkalaukun, jonne olin kerännyt kirpputoreilta entisajan käyttötavaroita, kuten muun muassa partasudin, höylän, peltisen kahvipurkin ja nailonsukkapaketin.

Tavaroita hypistellessään vanhukset voivat muistella arjen tapahtumia ja kertoa niistä toisilleen.

Riikka Kivimäki

yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologi ja työelämän tutkija

työnohjaaja

Kivimäki on ollut mukana kehittämässä muun muassa yksityisiä palvelutaloja, sairaalaosastoja ja terveyskeskusosastoja.

Kivimäki väitteli tohtoriksi vuonna 2009 aiheesta vanhemmuus työpaikoilla.

Väitöskirjan mukaan yksityisten palveluyrittäjien määrä lisää painetta työn ja muun elämän sovittamiseen. Haasteena on myös Suomen rajojen ylittävä työntekijöiden työn ja perheen yhdistäminen.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat