Paikalliset

Valkoinen raivo seuraa kiusattua pitkään

Puheenaihe Arto Halosen tuore elokuva ottaa käsittelyyn valkoisen raivon käsitteen. Elokuva kertoo tarinan Laurista, joka valmistautui tekemään äärimmäisiä tekoja kostaakseen ja hakeakseen sovitusta kiusaamiselleen.

Valkoinen raivo -elokuvan päähenkilölle koulun käytävät omat painajaismaisia tunneleita. Elokuvan katsoja samaistuu Lauriin lukuisissa kohtauksissa, jotka on kuvattu päähenkilön näkökulmasta.

Pressikuva

Totaalisesti nöyryytetyn ja kiusatun ihmisen rakentamat kostofantasiat ovat ymmärrettävissä, mutta niiden toteutus ei ole missään nimessä hyväksyttävissä.

Ohjaaja Arto Halosen uuden Valkoinen raivo -elokuvan päähenkilön, Laurin, mukaan raivoa on kahdenlaista: mustaa ja valkoista.

Mustan raivon vallassa ihminen suuttuu silmittömästi ja toimii äkkipikaistuksissaan. Valkoisen raivon taustalla taas on usein pitkään jatkuneen kiusaamisen ja lapsuudessa koetun trauman yhdistelmä. Kun ihmisen valtaa valkoinen raivo, hän on pitkään jatkuneen epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen ja tunnekylmien koston ajatusten syövereissä. Aggressioita on kasattu vuosikausia.

Tämän jälkeen äärimmäisten tekojen, kuten kouluampumisten, suunnitteleminen on rationaalista toimintaa, jonka taustalla on mielikuva totaalisesta sovituksesta ja kostosta, jonka kohteena ei ole ainoastaan kiusaajat, vaan koko ihmiskunta. Ulkopuolisen kokemuksen kanssa eläneen ihmisen on helppo perustella tekonsa ja samalla sijoittaa itsensä ihmisyyden ulkopuolelle.

– En aikonut toteuttaa klassista massamurhaa, pelkkää rituaalia. En ajatellut ampua itseäni, hain sovitusta omille kokemuksilleni. Halusin nähdä lopputuloksen, ja olin valmis sovittamaan tekoni yhteiskunnalle, Lauri toteaa heti elokuvan alussa.

Elokuvan omakohtaisen tarinan kertomisen tekee mahdolliseksi se, että Laurin taustalla on todellinen henkilö, joka osasi hakea ajoissa apua terapiasta. Myöhemmin hänestä tuli myös aggressioita ja väkivaltaista käyttäytymistä tutkinut, arvostettu tieteellinen asiantuntija. Tutkija rinnastaakin elokuvassa omat ajatusmallinsa massamurhaan syyllistyneiden ihmisten toiminnan malleihin.

Elokuvassa toistuvasti käytetty point of view -kuvaustekniikka korostaa samaistumista nujerrettuun ihmiseen. Samalla se myös lisää tietoisuutta siitä, että jokainen ihminen sisältää periaatteessa saman potentiaalin järkyttäviin tekoihin.

Mustaan nahkatakkiin pukeutuneen analyyttisen kertojaäänen hahmo leikataan hätkähdyttävällä tavalla niihin kuviin, jotka tulivat suomalaisille tutuiksi koulusurmat toteuttaneiden Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren itsestään tekemiltä videoilta.

Halonen tarttui aiheeseen löydettyään Laurin tarinan Suomen Kuvalehden artikkelista vuonna 2010. Näkökulman valinta korostaa toimintamallin ja aggression tunnistamista.

– Kouluampumisten jälkeen nousi pelko, että niistä muodostuu käyttäytymismalli. Elokuva tarjoaa perspektiivin, jonka kautta aggressiot toivottavasti tunnistetaan, ja ihmiset osaavat hakea apua, elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja toteaa.

– Elokuva on myös selviytymistarina. Laurin tarina osoittaa, että vaikeistakin kokemuksista voi päästä yli ja eteenpäin.

Samaan aikaa Halonen pohtii elokuvassa raivon hyväksikäyttöä laajemmissa yhteyksissä: koulutetun sotilaan mielen murtamisesta aina äärimmäisten terrori-iskujen toimintalogiikkaan.

– Teema laajenee hyvin isoksi. Mihin kaikkeen ihmiset vihansa purkavat tai mihin kaikkeen ihmisten raivo voidaan ohjata?

Toistaiseksi tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen koulusurmiin syyllistyneiden henkilöiden yhteisistä taustatekijöistä. Yksi yhteinen piirre henkilöissä on kuitenkin sama: koettu kiusaaminen, joka toimii myös valkoisen raivon kasvualustana.

Laurin tarina kertoo raivon lisäksi koskettavalla tavalla myös kiusaamisesta. Kysymys on ajankohtainen. Vuoden 2012 Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan yläkouluikäisistä arviolta puolet on tullut kiusatuksi elämänsä aikana, verkossakin 30 prosenttia. Jälkimmäisen määrän on arvioitu tästä vielä kasvaneen viime vuosina.

Laurilla oli taustallaan vuosia jatkunut kiusaaminen, jonka kokemuksen hänen läheisensä sivuuttivat. Kun Lauri ei kyennyt puolustamaan itseään eikä purkamaan aggressiotaan kiusaamistilanteessa, hän älyllisti ja ulkoisti kokemuksensa.

– Lauri oli älykäs ja tunteva ihminen, jolla älyllistäminen toimi selviytymiskeinona – mutta samaan aikaan se hajotti hänet, Halonen toteaa.

Kiusattu ei päässyt edes aikuisiällä eroon kiusatun stigmastaan. Lauri koki olevansa helppo, houkutteleva uhri, jonka pelon kiusaajat haistoivat.

– Jalostan hyvissä ja kunniallisissa ihmisissä heidän pimeää puoltansa, tarjoan kohteen, johon ihmiset pystyvät purkamaan sitä. Se on vuorovaikutusta, Lauri toteaa elokuvassa.

Elokuvan tuotantoyhtiö, elokuvan levittäjä, Suomen Mielenterveysseura sekä Koulukino kiertävät Suomea elokuvan kanssa. Seinäjoella elokuvan katsoi ennakkoon lukiolaisista koostuva yleisö, joka jatkoi elokuvan jälkeen paneelikeskustelua koulukiusaamisesta, varhaisen puuttumisen tärkeydestä sekä aggressioiden purkamisesta.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat