Ruoka

Runsaat klassikkosalaatit vievät taatusti nälän – Katso helpot reseptit

RUOKA Kastikkeiden pohjana ovat oliiviöljy ja viinietikka, jotka riittävät kastikkeeksi myös kaksin.

Nizzansalaatti on tarpeeksi runsas viemään kovankin nälän pääruokana, kun mukaan lisää keitettyä perunaa.

Tiina Kovanen-Bergman

Kaloririkkaan juhlakauden jälkeen maistuvat ruokaisat salaatit, joissa vanhassa on usein vara parempi.

Klassikkosalaatit pitävät edelleen pintansa ravintoloiden ruokalistoilla, mutta harvempi on tehnyt niitä kotikeittiössään. Maailmankuulut salaatit ovat kuitenkin hyvä vaihtoehto, kun kaipaa hieman vaihtelua.

Ne ovat syystäkin maailmankuuluja, ja nykypäivänä helposti valmistettavissa myös keskellä talvea.

Nizzansalaatti, ranskaksi salade niçoise, on nimensä mukaisesti merellinen ja tyylikäs kuin Nizzan kaupunki Ranskassa.

Yleisesti nizzansalaattiin kuuluu tomaattia, sipulia, kalaa ja keitettyä kananmunaa.

Usein joukkoon lisätään vielä artisokansydämiä, härkäpapuja, kurkkua, punaista paprikaa ja lehtiselleriä.

Versioita on monia, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa nizzansalaattia ole. Esimerkiksi keitetyt perunat ja vihreät pavut ovat vakiinnuttaneet paikkansa muiden ainesten joukossa, mikä on monen ranskalaisen mielestä virhe.

Välimerelliseen tapaan salaatin peruskastikkeena käytetään ranskalaista viinietikka-öljy-kastiketta eli vinaigrettea. Enemmän potkua saa, kun lisää kastikkeeseen valkosipulia ja kalasäilykkeiden öljyt.

Caesarsalaatti puolestaan on yksinkertainen salaatti, jonka salaisuus on runsaassa kastikkeessa. Se valmistetaan kananmunankeltuaisesta, oliiviöljystä, sitruunamehusta, worcesterkastikkeesta tai sardelleista, valkosipulista, sinapista ja mustapippurista.

Salaatti itsessään sisältää romainesalaatin lehtiä, paahdettuja tai valkosipuli-öljy-sekoituksessa paistettuja leipäkuutioita eli krutonkeja ja parmesaanijuustoa.

Parmesan on usein ceasarsalaatissa sen kastikkeessa, mutta kokonaisuudesta saa hieman siistimmän näköisen, kun lisää parmesanin lastuina ja raasteena erikseen.

Salaatista tulee ruokaisampi, kun siihen lisää kypsennettyä kanaa, rapeaa pekonia tai katkarapuja.

Sekä nizzansalaatti että ceasarsalaatti kastikkeineen ovat käyttökelpoisia vielä seuraavana päivänä, kun ne laittaa patongin täytteeksi.

Lämmin vuohenjuustosalaatti on vielä edellisiäkin helppotekoisempia. Juju on yksinkertaisella salaattipedillä uunituoreina tarjottavissa patonkisiivuissa, joiden päällä on vuohenjuustoa, hunajaa, oliiviöljyä ja yrttiseosta.

Sardellia käytetään Euroopassa suolattuna, öljyyn säilöttynä maustekalana, johon voidaan viitatata termillä anjovis (ransk. Anchois, ital. Acciuga, engl. Anchovy).

Anchovy on suomeksi sardelli, eikä sitä pidä sekoittaa Pohjoismaissa anjoviksena tunnettuun kilohailista valmistettuun maustekalasäilykkeeseen, tai suurikokoisempaan sardiiniin.

Sardelli eroaa muista sillikaloista muun muassa leukojen muodossa: yläleuka on alaleukaa pitempi. Laji vaatii tietyn suolapitoisuuden pystyäkseen lisääntymään, joten Itämeressä sitä on tavattu vain harvoja yksilöitä.

Sardelli on monien välimerellisten ruokien ainesosa. Vahvanmakuinen sardellimurska on yksi worcesterkastikkeen päämausteista.

Sardellia voi olla hankala löytää tavallisista ruokakaupoista, joten sen voi oheisissa resepteissä vaihtaa anjovikseen.

Suomalaisissa kaupoissa sardellia myydään yleensä peltipurkeissa muiden kalasäilykkeiden, kuten tonnikalan, kanssa samassa hyllyssä. Lasipurkkeihin säilötyt sardellit puolestaan löytyvät yleensä kylmähyllystä sillien rinnalta.

Sardellit kuuluvat maailman tärkeimpiin ruokakaloihin. Huippuvuosina 1980-luvulla sitä pyydettiin yli 800 000 tonnia vuodessa. Tärkeimpiä pyyntialueita ovat Välimeri ja Mustameri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Onko tässä vuoden paras eväsidea? Salaatti kerroksittain lasipurkkiin – katso huikeat kuvat22.1.2016 06.13

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ruoka

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat