Ossi Kallio päätyi kouluttautumaan kokiksi äidin ehdotuksesta – Keittiöpäällikkö muuttaisi yhden asian seinäjokelaisessa ravintolakulttuurissa

Keittiäö -ja ravintolapäällikkö Ossi Kallio vietti vuosituhannen vaihteessa 9 kuukautta Itävallassa. Hän opiskeli paikallista ruokakulttuuria. Sen jälkeen hän palasi Fransmanniin vuoropäällikön tehtävään.

Anna-Pia Ahola

RUOKA Palkittu seinäjokelainen keittiö- ja ravintolapäällikkö pitää työnantajan luottamusta tärkeimpänä tunnustuksena.

Lakeus Matadorin keittiö- ja ravintolapäällikkö Ossi Kallio muuttaisi yhden asian seinäjokelaisessa ravintolakulttuurissa.

– Pitkän aikaa on ollut vallalla, että kaikilla on kiire, ja ruoka tulisi olla välittömästi asiakkaan edessä. Ruokakulttuuri elää ja muuttuu koko ajan ja haluan olla mukana kehittämässä tätä kulttuuria pitkien menuiden suuntaan. Tämä on jo pääkaupunkiseudulla ihan normaalia ja toki myös Seinäjoella jo hyvällä tasolla.

Toisin sanoen, Kallion mukaan olisi hienoa saada kiire ravintolakokemuksesta pois.

– Asiakkaat ymmärtävät nykyään jo paremmin, että ruoka ja jokainen annos valmistetaan juuri heitä varten.

Kallio on seurannut eteläpohjalaista ruokakulttuuria jo pari vuosikymmentä. Miettiessään aikoinaan mitä tekisi isona, tuli äidiltä ehdotus hakea kokkipuolelle – siksi, että poika osaisi tehdä ruokaa edes itselleen. Sen jälkeen ura on ollut nousujohteinen.

Aluksi pizzakokkina työskennellyt mies siirtyi Eepeen leipiin vuonna 1994, missä hän on työskennellyt siitä lähtien yhtäjaksoisesti. Fransmannista hän siirtyi vuonna 2008 uuteen Amarilloon keittiömestariksi. Lakeus Matadorissa Kalliolla alkoi juuri kuudes vuosi.

Millainen ruoka maistuu eteläpohjalaisen suussa?

Liha pysyy, mutta kala ja kasvisruoka nousevat koko ajan. Täällä ihmiset arvostavat puhtaita, selkeitä makuja.

– Liha pysyy, mutta kala ja kasvisruoka nousevat koko ajan. Täällä ihmiset arvostavat puhtaita, selkeitä makuja.

Siksi Kallio on luonut tiiminsä kanssa raaka-aineiden ominaismakuja kunnioittavan, miehen sanoin ”rehdin pohojalaasen” ruokalistan. Raaka-aineet tulevat lähituottajilta tai ainakin Suomesta, mikäli maakunnassa ei tiettyä raaka-ainetta ole saatavilla.

– Paikallisuus on meillä valtti. Osaamme kertoa eläimen alkuperän periaatteessa sen nimestä lähtien ja sen, missä se on laiduntanut.

Lihan kotimaisuutta ja jäljitettävyyttä arvostetaan nykyisin korkealle. Eräs suomalainen lihajalostaja kohautti muutama kuukausi sitten sanomalla, että suomalainen liha ei ole parasta. Mitä mieltä on Kallio?

– Se on tietysti makuasia ja se on kyseisen kaverin oma näkemys asiasta. Se on varma, että kotimainen liha on aina maistuvaa ja puhdasta sekä omaan ajatusmaailmaan sopivaa.

Kallio on saanut työstään tunnustusta. Hän muun muassa vastaanotti kansainvälisen gastronomisen Chaîne des Rôtisseurs -järjestön myöntämän Chef Rôtisseur -arvonimen ja sai tasavallan presidentin myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

Mies pohtii, että tärkein tunnustus on kuitenkin ollut työnantajan osoittama luottamus uran aikana. Hän on esimerkiksi ollut mukana useissa tuotekehitysprojekteissa.

– Keskustelu työnantajan kanssa siitä, olisinko kiinnostunut ottamaan keittiöpäällikön vastuun lisäksi ravintolapäällikön tehtävän, oli sellainen, joka jää varmasti loppuiäksi mieleen.

Ravintolaelämä on ottanut Seinäjoella isoja harppauksia. Tulevaa Kallio ei osaa ennustaa – ala on haastava, kysyntä ja maut kehittyvät koko ajan.

Ruoka on kuitenkin aina ihmisten huulilla.

– Ravintolakulttuuri ei ole vain fine diningia, vaan jokaiselle ruualle on paikkansa, aamiaisesta lähtien.

Written by:

Anna-Pia Ahola

Ota yhteyttä