Paikalliset

30 vuotta sitten papiksi vihitty Leena Luokkamäki: Naispappeutta vastustavat lähettävät yhä vihapostia

PAPIT Naisia on vihitty papeiksi 30 vuotta, mutta yhä vastustajia löytyy.

Anna-Pia Ahola

Maaliskuun 6. päivänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun pappisvirka avattiin naisille. Eskoossa vammaistyön pastorina työskentelevä Leena Luokkamäki muistelee tuota päivää vuonna 1988.

– Piispa Yrjö Sariola vihki meidät, kymmenen naista ja yhden miehen, papeiksi Lapuan tuomiokirkossa. Kirkko oli aivan täynnä väkeä ja ulkona oli aurinkoinen pakkaspäivä.

Silloin ensimmäiset, kaikkiaan 94 naisteologia vihittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeiksi. Luokkamäki oli työskennellyt Eskoossa jo kuuden vuoden ajan seurakuntalehtorina. Hän teki pitkälti papin työtä, mutta ei voinut ilman papin oikeuksia toimittaa sakramentteja.

Kuuden vuoden jälkeen se muuttui.

– Se oli kirkollishistoriallisesti merkittävä päivä. Aloite naispappeudesta oli kaatunut kirkolliskokouksessa useasti aiemmin ja ensimmäisen kerran pappisvirkaa haki nainen vuonna 1955. Kolmekymmentä vuotta kesti, ennen kuin esitys vihoin hyväksyttiin kokouksessa vuonna 1986.

Nykyään lähes puolet papistosta on naisia. Tilanne ei Luokkamäen mukaan vieläkään ole ihanteellinen, sillä kirkon johtotehtävissä on pääasiassa miehiä. Toinen asia, mikä Luokkamäkeä harmittaa, on naispappien saama vihaposti. Hän sanoo, että naispapit saavat sitä yhä tänä päivänä.

– Itse olen siltä säästynyt, ehkä siksi, että olen työskennellyt laitoksessa. Tiedän kuitenkin monia, jotka ovat saaneet suoranaista törkypostia.

Sitä lähettävät ne, jotka eivät hyväksy naista pappina. Luokkamäki sanoo, että tämän väen peruste mielipiteelleen on historia: näin on aina ollut.

– Silloin kolmekymmentä vuotta sitten ajattelin, että se häviää kymmenessä vuodessa. Olen yllättynyt, että tilanne on vieläkin tämä.

Luokkamäki ajatteli aikoinaan, että hän haluaa sairaalapastoriksi. Valmistuttuaan teologiksi hän työskentelikin vuoden sairaalapastorin sijaisena Helsingissä. Veri veti kuitenkin takaisin Etelä-Pohjanmaalle, Luokkamäki kun on Munakan kylältä kotoisin.

– Tänä 36 vuoden aikana Eskoossa olen kahdesti puolen minuutin verran miettinyt, että pitäisikö hakea muualle. Olen todennut, että ei.

Vammaistyön pastorin työ on hyvin samanlaista kuin papin työ, mutta esimerkiksi rippikouluopetus täytyy toteuttaa luovasti.

– Suuri osa rippikoululaisistani ei ole lukutaitoisia, joten kuvat ja musiikki ovat iso osa opetusta.

Työssä on myös raskas puolensa. Luokkamäki näkee monen elämän kehdosta hautaan asti.

– Monet asukkaat olen saanut siunata hautaan. Yksi lempiteemoistani on hyvä saattohoito. Kivun lievittämiseen on löydyttävä hyvät konstit ja jokaiselle on taattava ihmisarvoinen loppu.

Luokkamäki sanoo, että Seinäjoen alueella saattohoidon tasossa on vaihtelevuutta.

Pappisviran avaamista naisille juhlitaan musiikintäyteisessä juhlamessussa Lapuan tuomiokirkossa 6. maaliskuuta kello 15.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat