Paikalliset

He vetivät valkolakin päähänsä 40 vuotta sitten – "Kaikki olemme samoja tyyppejä kuin silloin"

YLIOPPILAAT Yhteishenki on pysynyt, vaikka valkolakki vedettiin päähän 40 vuotta sitten.

Takarivissä vasemmalta alkaen Tiina Lampi (os. Mäntylä), Marjo Passi (os. Koskela), Jyrki Jääskeläinen, Raimo Haapaniemi, Ahti Haukilehto, Antti Loukola, alarivissä (vas.) Marjatta Saha, Eeva Kupari (os. Hyvönen), Tiina Kangas-Bryan, Päivi Tiittanen (os. Lähde) ja Liisa Wartio.

Anna-Pia Ahola

Kaksi päivää ei taida riittää kuulumisten vaihtoon, kun 40 vuotta sitten Seinäjoen lukiossa valkolakin päähänsä vetäneet kokoontuvat yhteen.

Elämä on vienyt luokkakaverukset eri puolille Suomea ja maailmaa, mutta yhteishenki ei ole vuosikymmenten aikana kadonnut mihinkään. Liisa Wartio muistelee, että se oli rippileiri, joka hitsasi porukan tiiviisti yhteen ja lukio vielä vahvemmin.

Monet kävivät yhdessä koulua 11-vuotiaasta asti, osa aloitti yhteisen koulutaipaleen jo aiemmin.

–Siksi olimme ja olemme niin oma porukkamme, sanoo Tiina Lampi.

Vuonna 1978 he olivat ensimmäiset, jotka kirjoittivat ylioppilaiksi Seinäjoen lukiosta. Seinäjoen lukio syntyi, kun Marttilan ja Kivistön lukiot yhdistettiin vuonna 1977.

Tämä tarkoitti muuttoa tutusta Seinäjoen seudun yhteiskoulusta nykyiseen lukiorakennukseen, joka valmistui vuonna 1960 tyttölyseoksi. Luokkakaverukset muistelevat vastustaneensa muuttoa ja lukioiden yhdistämistä.

–Täältä ei saanut paljoa uusia kavereita, se oli tämä porukka, Lampi kertoo istuessaan Seinäjoen lukion opettajainhuoneessa.

Porukka piti 40-vuotisjuhlan kunniaksi luokkakokouksen ja tutustui Seinäjoen lukion nykymenoon rehtori Tuula Lamminmäen johdolla. 1970-luvulla rehtorina toimi MattiKujanpää.

Lukiokaverukset muistelevat kirjoituksia. Sinä vuonna he kirjoittivat Seinäjoen Uimahalli-Urheilutalolla, kun aikaisempina vuosina kirjoitukset järjestettiin omissa kouluissa.

–270 kirjoitti silloin. Se tila ei tuntunut luonnolliselta, kun jännitti muutenkin, muistelee Antti Loukola.

Hyvin heidän luokallaan kuitenkin meni ja kaikki pääsivät ylioppilaiksi ensimmäisellä yrittämällä.

Puheissa vilahtelee vähän väliä sana spesiaali, kun tämä porukka kuvailee itseään. Lampi kertoo, että he pitivät itseään aikoinaan edistyksellisinä, kun tytöt ja pojat kävivät samaa koulua.

–Siinä vaiheessa kun tuli kysymys, että mennäkö yhteiskouluun vai tyttölyseoon, niin isäni sanoi, että tietenkin yhteiskouluun ettei tarvitse sitten iltaisin poikien perässä juosta, naurahtaa Wartio.

Marjatta Saha kertoo, että silloin ei klikkiydytty, tytöt ja pojat viettivät kaikki aikaa yhdessä. Ketään ei syrjitty esimerkiksi köyhyyden tai muiden niin sanottujen poikkeavien asioiden vuoksi.

Tämä yhteishenki on säilynyt vahvana siitä lähtien. Monet ovat keskenään kummeja toistensa lapsille ja pitävät muutenkin yhteyttä.

–Ja sen olen huomannut, että kaikki olemme samoja tyyppejä kuin silloin. Samaa herjan heittoa se on vieläkin, kertoo Raimo Haapaniemi.

–Eikä kukaan ole kalkkiutunut, lisää Wartio.

–Eikä kaljuuntunut, kommentoi Loukola ja saa äänekkään naurunremakan päälle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat