Paikalliset

Länsi-Suomen alueen sudet laitetaan seurantaan – Pannoituksia tehdään kevättalvella 2019

MAAKUNTA Läntisessä Suomessa aloitetaan ensi vuonna tehostettu susikannan seuranta tutkimustarkoituksessa.

Kuvituskuva /Erja Hinkkanen

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreimman, maaliskuun tilanteeseen perustuvan kanta-arvion mukaan 70 prosenttia Suomen susista vaeltaa läntisen Suomen alueella.

Tämän tiedon valossa Luke kertoi kesäkuussa, että maamme susikannan painopiste on siirtynyt hyvin nopeasti idästä länteen.

Tästäkin syystä Luonnonvarakeskus aloittaa läntisen Suomen alueella hankkeen, jonka aikana sudet laitetaan lähetinpannoilla seurantaan. Luonnonvarakeskus on vuosien 1998–2018 välisenä aikana varustanut pannalla 166 sutta, mutta näistä ainoastaan muutama yksilö on pannoitettu Länsi-Suomessa.

Tutkimustietoa halutaan nyt myös Länsi-Suomen alueelta.

– Viime kanta-arviossa susikannan painopiste oli täällä Länsi-Suomessa, jolloin tietenkin on myös suurempi kiinnostus sitä kohtaan tutkimuksen näkökulmasta, Luonnonvarakeskuksen viranomaispalveluiden ohjelmapäällikkö Sirpa Thessler kertoo.

Susien pannoittamiselle Luke haluaa vastata tiedon tarpeeseen. Panta on tutkimusmenetelmä, jolla saadaan selvyyttä susikannan koosta, susien liikkumisesta, reviireistä sekä asutuksen vaikutuksesta susien liikkumiseen.

Läntisessä Suomessa asumisen tiheys on Itä-Suomeen verrattuna tiheämpää.

– Läntisessä Suomessa erityisen kiinnostava seikka on, miten sudet liikkuu suhteessa asutukseen ja ihmistoimintoihin. Täällä on kuitenkin maisema ihmistoiminnan rikkomaa, metsäalueet ovat pienempiä, ja asutusta on enemmän. Voisi olettaa, että vierailuja pihapiirissä on enemmän, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola arvioi.

Pannoittaminen tuottaa myös merkittävää julkista tietoa paikallisille asukkaille; erityisesti metsästäjille, joiden päällimmäinen huoli on metsästyskoirista. Tässä pantaseurannan on koettu olevan hyödyllinen. Havaintotiedot ehkäisevät koira- ja kotieläinvahinkoja.

– Julkinen sijaintieto auttaa koirien ja kotieläinten suojaamisessa. Vahinkoriskin kannalta erityisen merkittäviä alueita voidaan tunnistaa susien liikkumisen perusteella, Kojola jatkaa.

Myös Suomen riistakeskus riistapäällikkö Mikael Luoma on havainnut, että kansalaisten tiedontarve on nopeasti muuttuneen tilanteen vuoksi suurta. Susi herättää vielä ihmetystä.

– Kun susilaumat ovat uusia, rinnakkaiselo tuottaa pohdintoja, kysymyksiä, sekä jatkuvaa keskustelua susista ja niiden oikeutuksesta olla näillä meidän alueilla. Ja osittain tuottaa myös huolta, Luoma toteaa.

Kysymykset koskeva esimerkiksi määriä, liikkeitä ja käyttäytymistä.

– Meillä ei ole susilaumojen kanssa kovin pitkää historiaa. Ja nyt meillä on näissä pohjalaismaakunnissa useampiakin susilaumoja. Ja todennäköisesti nämä laumat ovat nyt vakiinnuttaneet ne asemansa, ne ovat osa meidän pysyvää lajistoa, ja näiden kanssa me nyt sitten opetellaan elämään.

– Vielä saattaa olla ajatusta, että sudet olisivat täällä väliaikaisesti olemassa, ja että susilaumat hävitettäisiin poikkeusluvilla pois tai jotain muuta. Näin ei ole se lähtökohtainen tilanne.

Länsi-Suomen haaste Itä-Suomeen verrattuna on pannoittamisen edellyttämien lupien hankkiminen. Itä-Suomessa pannoitukset on Luken Thesslerin mukaan ollut suhteellisen yksinkertaista toteuttaa maanomistussuhteiden kannalta: maanomistajilta on saatu luvat, sillä alueet ovat Metsähallituksen ja isojen metsäyhtiöiden omistuksessa.

Länsi-Suomessa tilanne on toinen: maanomistus on pirstaloitunut.

Tällä hetkellä Luke etsii edelleen susien reviirejä, joissa pannoitus olisi ylipäätään mahdollista toteuttaa. Mikäli alue pannoitukseen soveltuu, Luke tarvitsee tämän jälkeen luvat metsästysseuroilta sekä maanomistajilta susien elävänä pyyntiin.

– Ensimmäinen edellytys on se, että alueella on susia. Toinen edellytys on se, että me saamme paikalliset mukaan. Eli metsästysseurat myöntävät meille luvan elävänä pyyntiin. Se on se lähtökohta, mistä voidaan tätä yrittää. Ja sitten me tarvitsemme vielä maanomistajilta tietyillä alueilla lupaa moottoriajoneuvoilla liikkumiseen, mikä käytännössä tarkoittaa helikopterilla laskeutumista, Thessler selvittää.

Ja vielä tämänkin jälkeen pannoittamisen onnistumisessa on kysymysmerkki: talven lumiolosuhteet. Susien jäljittäminen edellyttää lunta.

FAKTA:

Tuoreimman kanta-arvion mukaan maaliskuussa 2018 Suomessa oli yhteensä 20 susilaumaa. Suomen susikannan kokonaismäärä on 165–190 sutta, vajaa kymmenys enemmän kuin vuotta aiemmin. Määrään on laskettu puolet itärajan molemmin puolin sijoittuvilla reviireillä elävistä susista. Kun rajareviireillä elävät sudet lasketaan Suomen susikantaan, susien kokonaismääräksi saadaan 180–205 sutta.

Läntisellä kannanhoitoalueella oli kanta-arvion tekohetkellä maaliskuussa 16 susilaumaa. Susien kokonaismäärä oli yhteensä 108–122, kun se vuotta aikaisemmin oli 70–80.

70 prosenttia maamme susista vaeltaa läntisessä Suomessa. Susikannan painopiste onkin siirtynyt idästä länteen.

Siirtymistä selittää ravintotilanne (hirvitiheys), joka on läntisessä Suomessa oleellisesti parempi kuin itäisessä Suomessa.

Lähde: Luonnonvarakeskus

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat