Paikalliset

1800-luvun hirsitalo Ilmajoella hurmasi Ila-Maaret Ojalan – koti inspiroi myös alanvaihtoon

Ila-Maaret Ojala asuu Villa Rauhalassa Ilmajoella. Hän kertoo talostaan myös Villa Rauhala ja Tyynelän torppa -nimisessä blogissaan. Kuvassa mukana myös kissa, joka seurasi tarkasti haastattelun tekemistä.

Riina Haapala

Liki Ilmajoen hautausmaata vastapäätä seisoo komea, vaalea talo. Tilan nimi on Rauhala ja sen nykyinen omistaja Ila-Maaret Ojala on alkanut kutsua taloa Villa Rauhalaksi.

Ojalan tietojen mukaan talo on rakennettu vuonna 1870, mutta todennäköisesti talo on yhdistetty yhdeksi kahdesta eri talosta.

– Kun teimme ikkunaremonttia, vuorilautojen alta paljastui punamullatut hirsiseinät, Ojala kertoo.

Nykyinen tupa on ollut ennen kahtia jaettu ja sen harjakatto on eri päin kuin toisen, kaksikerroksisen osan. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, kuinka vanhoja hirret ovat.

Talon historia pitää sisällään monta vaihetta. Talossa on ollut ennen kauppa ja vanhimmat tilikirjat ovat vuodelta 1906, mutta ilmeisesti kauppa on ollut siinä jo 1800-luvun puolella.

– Tässä on asunut kauppiaspariskunta, jonka mies on ollut suojeluskuntapäällikkö. Talo on nähnyt monta sotaa ja varastosta löytyi kaasunaamareita, tyhjiä dynamiittilaatikoita ja kylmässä varastossa on 1,5 metriä paksut betoniseinät, Ojala kertoo.

Pariskunta on ollut lapseton ja talo on jäänyt heidän kodinhoitajalleen.

– Monilta vanhemmilta ilmajokisilta olen kuullut, että tämä kodinhoitaja piti tässä kauppaa vielä 60–70-luvulla.

Kodinhoitajan kuoltua tämän poika on perinyt talon ja se on jäänyt tyhjilleen.

– Ne, joilta ostin tämän, ovat 1990-luvun puolivälissä remontoineet tämän. Silloin tänne on laitettu juokseva vesi, vessa, sähköt ja avattu lattiat. Siihen asti tämä on ollut alkuperäisessä kunnossa.

Ojala kertoo aina rakastaneensa vanhoja taloja. Ojalan suvulla on Kannuksessa vanha pohjalaistalo ja se on ollut Ila-Maaretin lapsuuden lempipaikka. Historiasta kiinnostunut Ojala tykkäsi penkoa vanhan talon tavaroita ja haaveili lapsena arkeologin ammatista.

Vanhat esineet ovat vahvasti esillä myös Villa Rauhalassa. Tuvassa seisoo iso heinäkoppa, joka palvelee nykyisin puukorina.

Ojala sai vuonna 2010 vakituisen työpaikan ammattikoulun kieltenopettajana Seinäjoelta. Hän halusi nimenomaan vanhan talon ja etsi 1700–1900-luvulla rakennettua taloa.

– Ajatuksena oli, että mitä vanhempi, sitä parempi, Ojala nauraa.

Rauhalaan Ojala ihastui heti. Kun talossa oli näyttö, Ojala oli kuitenkin reissussa.

– Ajoin sieltä sata lasissa tänne. En ikinä ennen edes ollut käynyt Ilmajoella. Kun päästiin pihaan, kiinteistönvälittäjä oli laittamassa ovia lukkoon, Ojala kertoo.

– Ajattelin, että ei voi olla totta, että myöhästyin. Sanoin, että minun on pakko päästä katsomaan tänne sisälle.

Ojala sopi välittäjän kanssa uuden näytön.

– Monesti lukee lehdistä, kun ihmiset sanovat, että he tiesivät heti, että tämä on meidän koti. Tämä on juuri sellainen klisee, Ojala nauraa.

Toki oman talon ostaminen myös mietitytti.

– Olin 26 ja yksin ostamassa tätä taloa. Isä, joka on paljon rakentanut, kävi myös katsomassa tätä ja kyselemässä asioita, joita en itse osannut.

Joulukuussa 2010 lyötiin kaupat lukkoon.

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä vain pientä pintaremonttia: vaihtaa keittiön ja eteisen repsottavat tapetit. Toisin kävi. Keittiö remontoitiin kokonaan uusiksi ja leivinuunin toiselle puolelle tehtiin kodinhoitohuoneen virkaa toimittava nurkkaus. Ikkunat vaihdettiin talvella 2012–2013.

– Jos täällä olisi ollut vanhaa, valuvaa lasia olevat ikkunat, olisin säästänyt ne, Ojala sanoo.

Ikkunat olivat kuitenkin 60-luvulta, joten ne saivat lähteä. Ulkopuolelta säästettiin kuitenkin ikkunoiden koristelaudat, jotta henki säilyy.

Moni haaveilee vanhasta talosta lankkulattioineen. Sitä on Rauhalassa säästynyt vain pienissä huoneissa.

– Muualle on laitettu uutta mäntylattiaa ja kun se oli 15 vuotta sitten lakattu, se oli kellastunut. Hiottiin laitta puulle ja laitettiin öljyvaha pintaan.

Nyt Ojala tosin on harkinnut, olisiko maalattu lattia parempi vaihtoehto.

– Mutta se on hirveän iso homma.

Pientä pintaremonttia on tehty joka puolelle, mutta yksi isompi urakka oli vanhan kaakeliuunin uusiminen. Sen sisusta purettiin ja tehtiin uudelleen ja pintaan kiinnitettiin vanhat kaakelit. Tekemistä on riittänyt myös pihalla. Ulos on tehty myös salaojitus ja muutenkin kunnostettu pihaa. Ojala sanookin, että joku projekti on koko ajan meneillään.

– Siihen jää vähän koukkuun.

Talo oli osittain myös sysäys Ojalan ammatinvaihdolle. Hän kertoo itsessään olleen aina kaksi puolta.

– Olen aina ollut hirveä hikipinko ja lähtenyt yläasteelta 9,8 keskiarvolla. Mutta toisaalta minussa on luovempi ja boheemimpi puoli. On aina ollut hirveän monta asiaa, jotka kiinnostavat.

Ojala oli hyvä kielissä, mutta toisaalta myös sisustusarkkitehdin koulutus kiinnosti. Lukiossa hän kuitenkin valitsi ruotsin kielen. Jyväskylän yliopistossa opinnot aloitti 35 opiskelijaa, joista 10 valittiin suoraan opettajankoulutukseen. Opettaminen ei ollut Ojalan haave, mutta hän pitää siitä.

– Nuoret ovat älyttömän siistejä tyyppejä, Ojala sanoo.

Kyllästyminen opettamiseen ei ollut syy siihen, että Ojala opiskeli itsensä sisustussuunnittelijaksi. 1,5 vuoden koulutuksen jälkeen hänelle tarjottiin Ilmajoen yläkoululta puolen vuoden opettajansijaisuutta. Ojala irtisanoi itsensä vakituisesta työstä ja ajattelin, että nyt jos ei koskaan. Puolen vuoden sijaisuuden aikana hän ehti totutella ajatukseen yrittäjyydestä ja tänä keväänä Ojala perusti oman sisustussuunnittelutoimiston.

– Elämä on liian lyhyt jahkailuun, Ojala sanoo.

Ammatissa viehättää myös se, että siinä yhdistyvät pedanttius ja luovuus.

– Saa piirtää viivoittimen kanssa millintarkkoja suunnitelmia, mutta myös käyttää värejä ja materiaaleja, Ojala sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat