Kari Hokkanen

Anteeksipyyntöjä vasemmalta ja oikealta

Viime vuonna juhlittiin satavuotiasta Itsenäisyysjulistusta. Tämä on itsenäisyyden realisoitumisen satavuotismuiston vuosi, yhtä lailla muistamisen arvoinen.

Toivottavasti vuoden suurin saavutus ei jää sen yhteydessä koetun murhenäytelmän varjoon.

Vasemmistoliiton Merja Kyllöseltä ja keskustan Matti Vanhaselta kysyttiin MTV:n tentissä suhtautumista sisällissodan muistoon.

Kyllösen mielestä ”molempien osapuolten” tulisi pyytää anteeksi. Vanhanen katsoi, että koska kenelläkään ei enää ole osuutta tapahtumiin, ei ole aihetta anteeksipyyntöihinkään.

Olen samaa mieltä.

Ymmärrän Willy Brandtin polvistumisen Varsovan gheton muistomerkillä 1970. Mutta silloin sekä pyöveleitä että heidän uhrejaan oli todistamassa syyllisen kansan uuden johtajan anteeksipyyntöä.

Lähinnä koomista olisi, jos suomalaiset ”osapuolet” nyt pyytelisivät toisiltaan anteeksi vuoden 1918 tapahtumia.

Aikanaan aihetta olisi ollut, kummaltakin puolelta.

Anteeksipyynnöksi vasemmalta voi tulkita maltillisten sosialistijohtajien tuomion kapinaan ryhtyneelle puolueensa johdolle. Saman sukuinen oli valkoiselta puolelta Kyösti Kallion kostosta varottava puhe Nivalan kirkossa.

Valkoinen keskusta saa muutenkin puhtaimmat paperit. Eduskunnan 15.11.hyväksymä Alkion kompromissi, jota jyrkkä oikeisto vastusti ja sosialistit hyväksyttyään hylkäsivät, olisi voinut pelastaa maan kansalaissodalta.

Vastahakoisinta on ollut virheiden myöntäminen punaisten vasemmisto- ja valkoisten oikeistopuolikkaalle. Edellinen näki vielä 70-luvulla sodan oikeutettuna tai jopa välttämättömänä luokkasotana, jälkimmäinen – joskus vieläkin – vain vapaussotana Venäjää ja siihen liittynyttä maanpetoksellista ainesta vastaan, eikä ”valkoisesta terrorista” haluttu tietää.

Paras anteeksipyyntö nyt, kun tapahtumista on kulunut sata vuotta, on myöntää historiantutkimuksen selvittämät tosiasiat, kipeätkin.

Kansa tuntuu tietävän tärkeimmän. Valkoiset olivat enemmän oikeassa ja punaiset kärsivät enemmän.

Erinomainen idea on, että puoluejohtajat kokoontuvat kertaamaan julkisesti sitä, mitä kahtiajako pahimmillaan voi matkaansaattaa.

Kari Hokkanen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet