VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Kolumni: Voitontahtoinen veri ei hyydy

”Muista sitten poika, että loppukiri alkaa moukarihäkin kohilta. Silimät nurinpäin päähän ja hanat auki”. Isän sanat oli niin vahvat, että ne kantoivat pienen pojan askeleet monta kertaa maaliviivan yli. Jo silloin jokainen juoksukisa sai edeltävinä päivinä jännityksen tuntumaan aina hien kihartamasta takatukasta lättänään jalkapohjaan asti.

Jos voitin, olin iloinen, mutta tiesin, että paineet kasvaisivat seuraavaan kisaan. Jos hävisin, halusin voittaa entistä enemmän ja paine seurasi mukana silloinkin. En vielä ymmärtänyt, että kyse oli valtavasta voitontahdosta. Siitä, että olisin valmis tekemään kaikkeni menestymisen eteen. Pettymykset tuntuivat rajuilta oikeastaan vain siksi, että rakastin voittamista. Epäonnistumiset olivat kuin joulukalenterin tyhjiä luukkuja ja onnistumiset taas maistuvat marengilta ja mansikoilta yhtä aikaa. Oli kuitenkin vaikea erottaa, kumpi oli suurempaa: pelkoni hävitä vai haluni voittaa.

Vaihdoin Kannuksen Uran ampparitrikoot SPV:n pantteripukuun, mutta voitontahtoinen veri jatkaa virtaamistaan samoissa suonissa. Sama poika, joka aikoinaan meni alahuuli väpättäen nukkumaan Seppo Hovin hävittyä Bumtsibumissa, saattaa tulla sunnuntain sählyistä kotiin naama punaisena. Ei se häviäminen edelleenkään helppoa ole, mutta nykyään sitä osaa käsitellä kypsemmällä kaalilla.

Heikot henkilökohtaiset esitykset liiganäyttämöllä saavat reikäpallot pyörimään unissakin. Halu tehdä asiat paremmin seuraavassa ensi-illassa menee kuitenkin nopeasti harmittelun yläpuolelle. Elämä on opettanut kasvun asennetta. On meidän valinta, haluammeko mennä sisulla ja periksiantamattomuudella eteenpäin vai hyytyä paikoilleen pureskelemaan mailan tuppea.

Se, että saan pelata tällä hetkellä salibandya Suomen huipulla ei ole itsestäänselvyys. En olisi varmastikaan tässä ilman moukarihäkkiä, tyhjiä kalenterin luukkuja ja maukkaita onnistumisia. Häviämistä ei kannata pelätä, koska se vahvistaa. Pettymyksiäkään ei pidä piilotella häpeilemällä, koska niitä tulee kaikille. Uskaltakaa kuitenkin olla voitontahtoisia, unelmoida ja nauttia elämästä.

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet