Vierasblogi

Kolumni: Pro päivähoito-äiti tirautti kyyneleen

Olen vähän yli vuoden ikäisen Rauhan äiti.Tällä hetkellä opiskelen Jyväskylän avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa. Taapero vaatii jo paljon seuraa ja ohjelmaa.

Totesin, että ohjelmatoimiston ja opiskelijan roolit ovat haastavat sovittaa yhteen. Rauha lähti siis osa-aikaiseen päivähoitoon sen jälkeen, kun isä oli ensin pitänyt kaikki isyysvapaansa. Koska Rauha on aina ollut helppo ja terve lapsi, en ollut pätkääkään huolissani.

Ensimmäinen aamu ryhmiksessä oli kuitenkin yllättävän vaikea, nimittäin äidille. Täysin odottamatta kun hoitaja otti vauvani syliin, kyyneleet nousivat silmiini ja jouduin pakenemaan autoon.

Kotona ei opiskelusta oikein meinannut tulla mitään, kunnes ryhmiksestä lähetettiin Whatsapilla kuva, että siellä menee hyvin, Rauha leikkii tyytyväisenä. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja äitikin selviää jo aamuista paremmin.

Äiti ei kuitenkaan poistunut tilanteesta vaikuttumatta. Ymmärrän ehkä nyt paremmin, että päivähoitokysymykset ovat herkkä asia. Jotain kehittämistä kuitenkin tarvitaan. Hoidon tulee olla tarpeeksi laadukasta ja sitä tulee olla tarpeeksi tarjolla.

Isiä voisi tukea ja kannustaa ottamaan perhevapaita ja luomaan oman näköinen vanhemmuus ja suhde lapseen. Työelämän ja perhevapaiden joustavuutta voisi lisätä. Ruotsissa lähes kaikkia vapaita voi käyttää kumpi vanhemmista vain 12 ikävuoteen asti. Vapaiden säästäminen myöhemmäksi voisi olla yksi porkkana palata töihin aiemmin ja joustavampi käyttö houkutella useampia isiä kokeilemaan isompaa vastuuta kodin arjesta.

On kuitenkin erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä. Sen vuoksi joustava systeemi olisi kaikkien etu, eikä toisi juuri lisäkustannuksia. Perheet voisivat tehdä paremmin juuri omaan tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Joustavuus voisi merkitä myös sitä, että esimerkiksi yksinhuoltajat, adoptiovanhemmat ja sateenkaariperheet ovat tasavertaisia muiden kanssa.

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet