VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Kolumni: Vihaa puheessa

Aika tuo mukanaan uusia ilmiöitä ja termejä. Yksi viime vuosien uudissanoista on vihapuhe. Mutta onko kyse jostakin uudesta ilmiöstä?

Vaikka vihapuhe-termi on nykykäytössä vasta 12 vuoden ikäinen, esiintyi se jo 1800-luvulla, esimerkiksi Kiven Nummisuutarit-näytelmässä, jossa Topias toteaa vaimonsa Martan piikikkäiden sanojen olevan vihapuhetta. Suomeen termi tuli nykyiseen käyttöön englannin kielestä ja sen syntyhistoria liittyy Yhdysvalloissa samoihin aikoihin käytävään poliittiseen keskusteluun ja väittelyyn etenkin vähemmistöjen oikeuksista. Vihapuhe on noussut voimalla esiin myös sosiaalisen median suoman matalan kynnyksen ja erityisesti nimettömien kommenttien kautta.

Raamatullisesta näkökulmasta vihapuhe on kuitenkin paljon vanhempi ilmiö ja se nousee ihmisen perusluonteesta. Jeesus sanoi: ”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa”. Toisessa kohdassa, Jaakobin kirjeessä, pientä ruumiinosaa, kieltä, verrataan laivan peräsimeen: ”Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!”. Varoitusten ohella ohjeeksi uuteen elämään annetaan muun muassa tämä: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi”. Tämä on positiivinen näkökulma samaan aiheeseen.

Ongelmallisia tilanteita voi tulla siitä, jos jostakin asiasta vahvasti eri mieltä olevan mielipide automaattisesti leimataan tuolla vihapuhe-leimalla ja mielipiteenvapautta ja sananvapautta näin rajoitetaan – tai ainakin halua tuoda julki oma mielipiteensä jarrutetaan. Usein vastakkaisten mielipiteiden jännitteessä auttaa laskeminen kymmeneen ja näkökulma: asiat riitelevät, eivät ihmiset. Avioliittokursseilla opetetaan, että tunteet eivät ole oikeita tai vääriä. Sen sijaan se voi olla, mitä teemme tunteiden kanssa, myös vihan kanssa.

Riittäisikö vihapuheen hillintään kriminalisoinnin sijaan paluu elämän oman lain, kymmenen käskyn äärelle. Kahdeksas käsky kieltää sanomasta väärää todistusta lähimmäisestä. Katekismuksen selityksessä sanotaan: ”Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä”.

Teoria on siis ainakin selvä, kunhan tämän saisi vielä siirrettyä käytäntöön!

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet