Alkuvuonna on käyty kiivasta keskustelua asumisesta, sen hinnasta ja tulevaisuudesta.
Meidän suomalaisten päihin on vuosien ajan taottu, että on järkevämpää maksaa itselle kuin toiselle. Niinpä olemme ostaneet asuntoja ja kasvattaneet varallisuuttamme. Jos mummo on sattunut vuosikymmeniä sitten ostamaan Helsingistä halvalla pikkuasunnon, voi olla varma, että kun perikunta sen myy, on aivan sama, mihin kuntoon mummo on kämpän jättänyt. Asunto myydään järjettömään hintaan.
Helsinki on kuitenkin omaa luokkaansa. Helsingin lisäksi asunto kannattaa omistaa ehkä Tampereella ja Turussa. Ainakin, jos sen haluaa vielä joskus saada kaupaksi niin, että omansa saa pois.
Toki on vaikea ennustaa, mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä. Kuka tietää, vaikka 400 000 euron kerrostaloasunnon arvo Seinäjoella nousisikin muutamassa vuodessa uusiin sfääreihin. Asunnon arvo on myös asia, josta puhutaan paljon. Millä alueilla arvo laskee, millä nousee... Aivan kuin asunnot eivät olisi ihmisten koteja vaan pelkkiä sijoituskohteita.
Samaan aikaan myyntisivustot ovat täynnä omakotitaloja ja rivitaloja, jotka eivät kelpaa kenellekään. Peräseinäjoelta tai Ylistarosta saisi kodin todella halvalla. Suurin osa tosin vaatii remonttia, mutta halvemmaksi se silti tulisi kuin ostaa saman kokoinen asunto Seinäjoen keskustasta. Mutta jos muutat Ylistaroon, tarvitset auton. Ja samaan aikaan pitäisi pelastaa maailma ilmastonmuutokselta.
Ja jos jää työttömäksi, pitäisi olla valmis tarvittaessa muuttamaan työn perässä.
Ei ole mikään ihme, että yhä useampi asuu vuokralla. Se ei sinällään ole ongelma, paitsi jos oikeasti haluaisi asua omassa asunnossa. Vuokra-asumisesta vain tunnutaan Suomessa tehtäneen ongelma. Aivan kuin se olisi jokin välitila matkalla omistusasuntoon. Aivan kuin vuokra-asunto ei olisi oikea koti.