Kolumni: Kuulumisia

toimitus

Olin 80-luvun seinäjokinen lapsi.

Muistan ajan, jolloin ruokakauppa – tai lähes mikä tahansa kauppa – tarkoitti tavaratalo Aarne Lehtistä; miten jauhelihaa pyydettiin lihatiskiltä puoli kiloa ja se puristettiin lihamyllystä valkoisen paperin päälle röyhelöisinä vaaleanpunaisina nauhoina, tai pätkä balkanmakkaraa siivutettiin kiehtovassa koneessa ohuiksi pyörylöiksi, joiden reunoja kiersi kumimainen kehys. Miten Lehtisen jouluinen muovikassi oli taianomaisen kaunis poroilla lentävine joulupukkeineen.

Muistan Anttilan liukuportaat, ensimmäiset näkemäni. Muistan, miten lauantaina kaupoille täytyi kiirehtiä aikaisin, jos tahtoi ehtiä.

Lukion jälkeen karistin Seinäjoen kantapäistäni, kuten moni muukin, enkä ajatellut milloinkaan palaavani. Halusin rakentaa kaiken alusta, kaukana lyttyyn painuneen kaupungin harmaudesta ja kuulumattomuuden tunteestani.

Kaikkina poissaoloni vuosina kaipasin silti aina yhtä: kevätillan viipyilevää valoa mustien peltoaukeiden yllä, pastellirantujen taittumista tummiin väreihin. Kuulumista. Sittenkin kuulumista.

Lapseni ovat 2010-luvun seinäjokisia, muualla syntyneitä, täällä kasvaneita.

Heille kauppa tarkoittaa hypermarketin leveitä käytäviä, satokausien mukaan esiin aseteltuja, 80-luvun lapselle eksoottisia tai jopa tuntemattomia hedelmiä, valinnanvaraa, rajoittamattomia aukioloja. Heille Seinäjoki on kaupunki, josta saa kaiken tarvitsemansa, mutta josta halutessaan pääsee mihin tahansa, milloin tahansa. Sellainen se on minullekin, nykyään.

Ja mitä enemmän kotikaupunkini kasvaa, mitä leveämmiksi sen tiet käyvät, mitä korkeammiksi rakennukset, mitä laajemmiksi mahdollisuudet, mitä kiihkeämmäksi eteenpäin jyskyttävä rytmi, sitä varmemmin tiedän: se mitä kaikkein eniten tarvitsemme, on paljon vähemmän kuin kauppakeskukset, oikeanlaista kahvia tarjoavat kahvilat tai yötäpäivää palvelevat marketit.

Samalla se on paljon enemmän.

Se on edelleen se sama: vadelmanpunainen valo mustien peltojen yllä. Ilma jota on kevyt hengittää. Multa, joka tuoksuu kodilta, leivältä, elämältä.

Kuuluminen. Sittenkin kuuluminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Seinäjoen Sanomat jää ilmestymistauolle
  2. Kuinka sinä uskalsit? – seinäjokelainen Päivi vaihtoi alaa ja perusti oman yrityksen viisikymppisenä eikä ole katunut päivääkään
  3. Suunnistuskausi alkaa Seinäjoella omatoimisesti
  4. Seinäjoen seurakunnan jumalanpalvelukset ottivat digiloikan – virtuaalilähetykset suositumpia kuin perinteiset
  5. Astetta hauskempaa ulkoilua – kokosimme vinkkejä Seinäjoelta
  6. Ideaparkin Citymarket ja Huhtala Logistics aloittavat yhteistyön – kuljettavat ostokset ilmaiseksi riskiryhmille
  7. Seinäjoelle tulossa kaupunkipyörät – 50 pyörää, 14 pysäkkiä
  8. Koronan seuraus: Rikollisuus vähentynyt Pohjanmaalla, mutta petosyritykset ja kotihälytykset lisääntyneet
  9. Seinäjoki alkaa jakaa kouluruokaa etäopetuksessa oleville oppilaille – annoksia jaetaan yli 1600
  10. Tuju-panimo sopeutuu – Harapaisissa toimivan pienpanimon tynnyriolut lorotetaan nyt käsipelillä pulloihin ja myydään panimomyymälässä
  11. Jäitkö työttömäski ja haluaisit opiskella? – SeAMK luopuu avoimen ammattikorkeakoulun opintomaksuista osittain
  12. Seinäjoen kaupunki soittaa yli 5000 ikäihmiselle – soittokierros alkaa yli 85-vuotiaista
  13. Limu ja lihis vaihtuivat kunnon lounaaseeen ja kalenteriin raivattiin tilaa liikunnalle - seinäjokelaisyrittäjä oppi nauttimaan liikkumisesta: "En olisi uskonut, että viikon paras hetki on jumppa"
  14. Asuntosijoittaja kaipasi helposti ostettavaa palvelua – kun sitä ei ollut, seinäjokelainen Jussi Takala perusti yrityksen itse
  15. Tässä on Seinäjoen Hyvä asiakaspalvelija 2020

Näytä lisää