Kolumni: Kuulumisia

Vierasblogi

Olin 80-luvun seinäjokinen lapsi.

Muistan ajan, jolloin ruokakauppa – tai lähes mikä tahansa kauppa – tarkoitti tavaratalo Aarne Lehtistä; miten jauhelihaa pyydettiin lihatiskiltä puoli kiloa ja se puristettiin lihamyllystä valkoisen paperin päälle röyhelöisinä vaaleanpunaisina nauhoina, tai pätkä balkanmakkaraa siivutettiin kiehtovassa koneessa ohuiksi pyörylöiksi, joiden reunoja kiersi kumimainen kehys. Miten Lehtisen jouluinen muovikassi oli taianomaisen kaunis poroilla lentävine joulupukkeineen.

Muistan Anttilan liukuportaat, ensimmäiset näkemäni. Muistan, miten lauantaina kaupoille täytyi kiirehtiä aikaisin, jos tahtoi ehtiä.

Lukion jälkeen karistin Seinäjoen kantapäistäni, kuten moni muukin, enkä ajatellut milloinkaan palaavani. Halusin rakentaa kaiken alusta, kaukana lyttyyn painuneen kaupungin harmaudesta ja kuulumattomuuden tunteestani.

Kaikkina poissaoloni vuosina kaipasin silti aina yhtä: kevätillan viipyilevää valoa mustien peltoaukeiden yllä, pastellirantujen taittumista tummiin väreihin. Kuulumista. Sittenkin kuulumista.

Lapseni ovat 2010-luvun seinäjokisia, muualla syntyneitä, täällä kasvaneita.

Heille kauppa tarkoittaa hypermarketin leveitä käytäviä, satokausien mukaan esiin aseteltuja, 80-luvun lapselle eksoottisia tai jopa tuntemattomia hedelmiä, valinnanvaraa, rajoittamattomia aukioloja. Heille Seinäjoki on kaupunki, josta saa kaiken tarvitsemansa, mutta josta halutessaan pääsee mihin tahansa, milloin tahansa. Sellainen se on minullekin, nykyään.

Ja mitä enemmän kotikaupunkini kasvaa, mitä leveämmiksi sen tiet käyvät, mitä korkeammiksi rakennukset, mitä laajemmiksi mahdollisuudet, mitä kiihkeämmäksi eteenpäin jyskyttävä rytmi, sitä varmemmin tiedän: se mitä kaikkein eniten tarvitsemme, on paljon vähemmän kuin kauppakeskukset, oikeanlaista kahvia tarjoavat kahvilat tai yötäpäivää palvelevat marketit.

Samalla se on paljon enemmän.

Se on edelleen se sama: vadelmanpunainen valo mustien peltojen yllä. Ilma jota on kevyt hengittää. Multa, joka tuoksuu kodilta, leivältä, elämältä.

Kuuluminen. Sittenkin kuuluminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu