Soukkajoen professori: Vieläköhän kotimainen kelpaa?

Seinäjoen Sanomat on palannut täydentämään mediatarjontaa maakunnan pääkaupunkiseudulla. Se on hyvä uutinen. Kirjoittelen kerran kuussa katsauksia kuluneeseen kuukauteen.

Helmikuuta on hallinnut kolme asiaa. On nautittu oikeasta vanhanajan talvesta. Koronan rokotukset ovat alkaneet eli valoa tunnelin päässä näkyy. Omakin piikkini odottaa ensi viikolla. Kuntavaalien valmistelut ovat loppusuoralla.

Olen ikäni vuoksi jäämässä pois vaaleista, mutta asioita olen seurannut, sekä gallupeja että paikallisia valmisteluja.

Kannattamani puolueen vaalilause on: ”Keskusta. Se kotimainen”.

Se sanoo oleellisen. Kaikilla kilpailijoilla, myös niillä joiden nimessä on kansallinen tai suomalainen, on kansainväliset juuret tai esikuvat.

Kahdeksan vuotta sitten keskusta kutsui kuntavaaleihin tunnuksella ”On kotiin paluun aika”. TV-mainoksen kuvituksena oli kotikutoinen räsymatto ja taustalla soi maakuntalaulu. Se voitti MTV:n yleisöäänestyksen ja, mikä tärkeintä, tuotti hyvän tuloksen.

Silloin oli takana kevään jätevesivaalien surkea 15,8 prosenttia. Kuntavaalissa saatiin 18,7. Nousua kolme prosenttiyksikköä.

Nyt on takana eduskuntavaalien umpisurkea 13,8. Jos nyt päästäisiin samanlaiseen nousuun, kannatus hipoisi taas kunniallista 17:ää.

Viimeisin Ylen gallup, jossa kysyttiin äänestysaikeita kuntavaaleissa, näytti nousua, mutta ei lupaa likimain tuollaista. Toivoa herättää se, että ehdokkaiksi on jo lupautunut enemmän kuin yhdellekään kilpailijalle.

Kuntavaaleissa on kysymys ihmisten ympäristöstä ja palveluista ja omista rahoista. Kotimaisia asioita. Ei valtuustoissa päätetä EU:n elvytyksestä tai torjuta vieraslajisilta näyttäviä.

Seinäjoella keskusta on ollut suurin jo viisi vaalikautta. Uskon, että jatkoa seuraa. Se perustuu kahteen listaan.

Suurten osuuskuntien edustajistojen vaalit ovat isompien vaalien alle osuessaan eräänlaisia esivaaleja, joilla testataan järjestön kuntoa ja ihmisten luottamusta. Osuuskaupan vaaleissa keskustalla on taas täysi lista, muilla ei läheskään.

Tärkeintä on, että kuntavaalien lista alkaa olla täynnä ja laatu on lupaava. Nuoriakin on niin paljon, että vanha ihmettelee. Kun on ehdokkaita, on äänestäjiäkin.

Helmikuun kirjan kunniamaininnan annan Rami Kankaan, Marko Nenosen ja Mari Välimäen artikkelikokoelmalle ”K niin kuin katastrofi, länsimaiden seitsemän tulevaisuutta”. Se on ääriajankohtainen kertomus ja analyysi siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu koronakriisin aikana ja jälkeen. Kerrassaan kiinnostavaa, paikoin hätkähdyttävää tekstiä. Suosittelen.

Kari Hokkanen

Kommentoi