Pääkirjoitus: Poikkeustilan rokotukset

Joskus on rohkeutta olla pieni, eikä arvoa mitata koon perusteella. Lopulta sisältö ratkaisee.

Seinäjoen Sanomat ilmestyy tänään ennätyspienenä, mutta ei meitä hävetä. Viime viikon pääkirjoituksessa (Riippumatonta mediaa ei ole 24.2.) kirjoitin, että paikallista, ammattitaitoisesti tuotettua journalismia ei ole ilman yhteistyötahoja, jotka luovat pohjan alustalle. Tällä viikolla tarjoamme teille ylpeinä sisällöllisesti tilattavan paikallislehden tasoisen määrän uutisia, paikallisia sisältöjä sekä uusia näkökulmia. Meillä on loistavia yhteistyökumppaneita, jotka uskovat lähes vuoden tauonkin jälkeen moniääniseen mediaan ja meihin tekijöihin sekä siihen tuotteeseen, jota tuotamme. Osa vielä aikaisempaa vahvemmin, ja ymmärtävät sen merkityksen. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat mukana kirjoittamassa meidän lehtemme tarinaa.

Joskus sulkeminen on helppoa ja uudestaan avaaminen haasteellista.

Uudet rajoitustoimenpiteet rokottavat kaikkia. Edellistä lehteä tehdessäni olin iloinen nähdessäni, kuinka kulttuuritoiminta rohkeasti yritti aueta edes pienesti yleisöilleen. Ravintolat ehtivät jo hetken toivoa. Harrastus- ja liikuntatoiminta ehti tottua liveen ohjattujen etätuntien sijasta. Olen ylpeä todella monista meidän yrittäjistämme, jotka kaiken tämän keskellä ovat pystyneet pitämään toiveikkuuden yllä. Varmasti uskon, että kyseessä on ollut hirvittävä aallokko, monilla tavoilla.

Ennen kuin päästään rokottamaan ihmisiä, rokotetaan kohtuuttoman paljon tiettyjen alojen toimijoita.

Poikkeustilan julistaminen tässä kohtaa olikin sellainen kierrepallo, että se tuntuu pomppivan nyt taholta toiselle. Valtioneuvosto katsoo aluehallintovirannomaisia, jotka pompauttavat pallon takaisin todeten, ettei sillä varsinaisesti ole valtaa päättää oikein mistään. Katse kääntyy osittain takaisin valtioneuvostoon, joka pistää vasurilla pallon kunnille. Tavallinen kansalainen seuraa tätä pingigksen maailmanluokan pallotteluottelua suu pyöreänä. Meneekö ne lapset nyt kouluun, voiko jumppasalilla käydä enää vain alle 12-vuotiaat. Taaperotkin vain keskenään? Voiko kulttuuria järjestää vain kuudelle? Kauanko ravintola-alan selkeäranka kestää ja jos ei kestä, niin kuka sitten tekee meidän lasten ruuat kuin äiti ei jaksa? Parasta vain kaivaa popparit esiin ja lukittautua kotiin seuraamaan tilanteen kehittymistä. Kylillä kulkee muutenkin enää vain Wolt-kuskit.

Ennen kuin päästään rokottamaan ihmisiä, rokotetaan kohtuuttoman paljon tiettyjen alojen toimijoita.

Mutta palatakseni alkuun. Käsissäsi on nyt vähäsivuinen, mutta laajasanainen lehti. Jos alussa niiaa, niin lopussa kumartaa. Ja niiaaminen on muutenkin kohteliasta uusia ihmisiä tavatessa ja kiittäessä.

Tästä vain kohti kuntavaaleja. Kyllä ne pidetään.

Kirjoittaja on Seinäjoen Sanomien päätoimittaja

Kommentoi