Pääsiäinen on yksi suosikkijuhliani vuoden juhlakalenterissa. Pidän siinä sekä sen kristillisistä että suomalaisista, historialllisista perinteistä.
Nautin lasten kanssa trullitelusta, ja tykkään itsekin osallistua noita-akaksi pukeutumiseen. Kokoissa taas on jotakin hyvin alkukantaista sekä tulen että sen pitkän historian vuoksi. Perinteen mukaan savu ajaa pois pahat henget ja noidat, jotka eivät savun takia näe enää lentää. Savu puhdisti ja pellolle leviävä tuhka toi hyvin sadon.
Kyläkokkoperinne liittyy vahvoihin lapsuuteni muistoihin. Asuin pienellä kylällä Alajärvellä. Pääsiäisenä kylän väki kokoontui kokon ääreen yhteiseen ajan viettoon. Tapahtumassa on jotakin niin perinteistä, että tämän voi ajatella tapahtuneen samoin jo useiden satojen vuosien ajan. Perinne on siirtynyt lapsille ja sitten heidän lapsilleen. Samalla tavoin käymme edelleen perheeni kanssa kokoilla, vaikka kaupungissa kyläkokkoperinnettä ei samalla tavalla ole havaittavissa. Paitsi ehkä Katajalaaksossa, jossa tämä henki tuntuu elävän edelleen vahvana.
Tänä vuonna, kuten viimekin vuonna, pääsiäisen perinteet eivät pääse täysin samalla tavalla toteutumaan. Pienet trullit eivät kulje ovelta ovelle, ja monet perinteiset kokkovalkiatkin jäävät sytyttämättä.
Pääsiäisen ihaniin perinteisiin kuuluu myös kristillisen rauhoittumisen ja hiljentymisen sanoma. Sitä voimme jokainen toteuttaa. Hektisessä, erilaisten laitteiden, äänien ja kiireen maailmassa rauhoittuminen voisi tehdä jokaiselle hyvää. Television voi jättää käynnistämättä vaikka edes yhdeksi päiväksi ja ottaa tilalle hyvän kirjan. Musiikin pauhun kuulokkeissa voi vaihtaa metsän huminaan. Padit ja puhelimet voi rajoittaa vain pakollisen viestinnän välineeksi. Valinnoillamme voisimme rauhoittaa sekä tilan että mielen, rauhoittua perheen tai ystävien kanssa lautapelien, kirjojen, ulkoilun ja juttelun äärelle.
Kaiken yllämainitun lisäksi pääsiäinen on myös uuden alun sekä kevään alkamisen juhla. Siitä ehkä nautin pääsiäisessä eniten. Kevät on suosikki vuodenaikani. Vihreinä hehkuvat rairuohot, keltaiset pienet tiput, pehmeät pajunkissat ja värikkäiksi maalatut munat juhlistavat kaikki uuden syntymää.
Pääsiäisen ihaniin perinteisiin kuuluu myös kristillisen rauhoittumisen ja hiljentymisen sanoma.
Kokkojen savu puhdistaa ja pyyhkii pois menneet, jotta voimme luonnon kanssa aloittaa uudestaan ja kasvaa kohti uutta vuoden kiertoa.
Ja siitä Jeesuksesta: siskon tyttöni oli sivusta kuullut, että pääsiäinen liittyy Jeesuksen kuolemiseen. Hän oli järkyttynyt ”Onko Jeesus kuollut?!” Tähän ihmetykseen se pääsiäinen kai kristillisestä näkökulmasta kiteytyykin.
Hyvää pääsiäistä, hyvää rauhoittumisen aikaa.
Laura Kaski, kirjoittaja on Seinäjoen Sanomien päätoimittaja