Kolumni: Ihmisiä kentällä

SPV:n päävalmentaja Tommy Koponen esitti kevään puolivälieräsarjan jälkeen huolensa vastustajan kunnioittamisesta huippusalibandyssa. Aiheesta ei ole juurikaan salibandy- tai muissa urheilupiireissä puhuttu julkisesti ja Koposen nosto aiheutti vilkasta keskustelua ainakin salibandyihmisten keskuudessa.

Joukkueurheiluun on aina kuulunut ja tulee aina kuulumaan tietynlainen vastustajan ”psyykkaaminen” ja huutelu, jonka tavoitteena on vastustajan ihon alle pääseminen. Mitä korkeammat panokset ottelussa on, sitä herkemmin tietynlaisella ”psyykkauksella” pyritään vaikuttamaan vastustajan suoritukseen. Tässä ei missään nimessä ole mitään väärää, mutta missä kohtaa menee raja sille, mitä voit vastustajan pelaajalle sanoa? Eri lajien sääntökirjoissa on sanktioitu rasistiset huutelut. Jokainen joukkueurheilua pelannut tietää, etteivät kaikki kommentit kantaudu ottelun erotuomareiden korviin.

Tiedän kokemuksesta, kun pelipaita vedetään ylle tulee rauhallisistakin kavereista tulisieluisia ja kaikkensa joukkueen voiton eteen tekeviä urheilijoita. Tämä ei kuitenkaan mielestäni oikeuta alentamaan toisen ihmisarvoa loukkaamalla tätä esimerkiksi hänen syntymästä asti olevalla vajavaisuudella, ihonvärillä, seksuaalisella suuntautumisella, sairaudesta johtuvalla heikkoudella tai hänen perheeseensä liittyvillä asioilla. Tämä ei koske pelkästään salibandya, vaan myös muitakin lajeja.

Viime viikkoina maailmaanlaajuisesti jalkapallomaailmassa on käyty keskustelua Huuhkajien Glen Kamaran saamasta rasistisesta kohtelusta. Toki jokainen kentälle astuessaan asettaa itsensä alttiiksi tietynlaisella henkiselle kiusaamisille. Sen ei saa silti mennä sellaisiin asioihin, joihin pelaaja ei itse voi vaikuttaa.

Itse pidän urheilijoita ja urheilupiireissä liikkuvia ihmisiä fiksuina ja suvaitsevina ihmisinä. Siksi välillä olen ihmetellyt, miksi nämä samat hienot ihmiset kentällä kommentoivat toisiaan alentuvasti. Olen täysin varma siitä, etteivät näiden kommenttien esittäjät sanoisi kyseisiä kommentteja toiselle esimerkiksi kaupan kassajonossa.

Huippu-urheilijat ovat myös monen lapsen esikuvia. Urheilijoista otetaan mallia ja katsomon alarivillä istuvat nuoret fanit kertaavat otteluiden jälkeen toisilleen mitä kentältä ovat kuulleet. Urheilijoiden tekemisillä kilpa-areenoilla on siis myös tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Onkin siis hienoa huomata, että aiheesta keskustellaan. Vaikka tämä ei ole urheilupiirien isoin ongelma, niin jokainen ihmisarvoa loukkaava kommentti vaikuttaa toiseen ihmiseen.

Harri Karjala, entinen salibandyn pelaaja

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.