Kolumni: Tilapäistä ja elämänpituista

Perheenjäsenet kokevat poikkeusajan hyvin eri tavalla. Itse suhtaudun tähän kaikkeen väistämättömänä pahana ja tilapäisenä häiriönä Matrixissa, kuten aikuiset keskimäärin oletettavasti suhtautuvat. Normaalia aikaa ja elämää odotellessa viedään arkea eteenpäin maskit kasvoilla, yrittäen pysyä selvillä kulloisistakin rajoituksista. Huokaillaan tilanteeseen kyllästyneinä ja uupuneina. Ajatuksissa voimaa antaa kaiken sen miettiminen, mitä teen sitten, kun tämä on ohitse. Toki samalla arvellen, ettei se koskaan todella ole ohi.

Koululaiset kokevat koronan pettymysten korkeakouluna. Mennyt vuosi oli sarja väliin jättämisiä, ja sama näyttää jatkuvan. Käymättä jäi powerparkit ja duudsonparkit, viettämättä jäi syntymäpäiväjuhlat ja joulu sellaisena, kuin sen tunnemme. Ei mennä minnekään, ei tehdä mitään. Toista vuotta kirkolliset juhlapyhät, kuten äskettäin vietetty pääsiäinen, kutistuvat oman väen kesken vietetyksi. Sinänsä se on mukavaa näinkin, mutta lapset kaipaavat serkkujaan ja isovanhempiaan. Suuri pettymys on se, kun kuudesluokkalaisen kouluvuoden kohokohta, luokkaretki, jää kokematta. Koko tähänastisen koululaiselämän oli määrä huipentua kahteen asiaan: viimeisen ala-asteen vuoden kestävään rooliin kummioppilaan opastajana ja luokkaretkeen Helsinkiin. Kumpikaan ei koronan tähden toteutunut. Semmoista se on, elämä. Sarja pettymyksiä, kuten realismiin taipuvaisena olen jo kauan ennen koronaa lapsukaisilleni opettanut.

Pikkulapset taas elävät normaalia arkea, ei sen kummempaa. Kuusivuotias osaa jo huokailla menetettyjen elämysten perään, mutta nelivuotias ei muista juuri mitään ajasta ennen koronaa. Nelivuotias ei hämmästele paperinaamarillisia ilmeettömiltä näyttäviä kasvoja, eikä sitä, että kauppareissu tarkoittaa autossa istumista sisarusten kanssa sen ajan, kun aikuinen käy kaupassa. Lausahduksella ”kun on se korona” on kuitattu perheessä aika monta toivetta toteutumattomaksi. Joskus lausetta on käytetty jopa verukkeena, sillä sen painoarvoa ei edes pienin kyseenalaista.

Mutta tällä mennään kohti kesää. Yhtä varmasti, kuin joka kevät odotamme kesän tulevan tällä kertaa pitkänä ja kuumana, uskomme normaalin pian palaavan.

Johanna Koskiahde, kirjoittaja on freelancer-toimittaja

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.