Pääkirjoitus: Suurin on rakkaus

Ennen vanhemmuutta en tiennyt tällaista tunteiden kirjoa olevan olemassakaan. Vasta äidiksi tultuani voin sanoa tietäväni mitä oikeasti on pelko, suru, riemu ja pohjaton rakkaus. Ennen äitiyttä tunteet voivat olla suuria, mutta vasta vanhemmuus tekee niistä niin suuria, että ne ylittävät kaiken muun. Ennen äitiyttä en myöskään tiennyt, mitä on ehdoton rakkaus.

Äitiydessä parasta on aamulämmin lapsi kainalossa, yhtäkkiä annettu suukko, jokainen innostunut oivallus, hauska sutkautus, se että saa nähdä lapsen oppivan uutta ja kasvavan omaksi itsekseen. Parasta on myös kasvaa itse hänen kanssaan, toivottavasti paremmaksi versioksi itsestään.

Vanhemmuus on myös raskasta. Yksinhuoltajana ja ison katraan bonusvanhempana oleminen tarkoittaa hyvin vähän omaa aikaa, jatkuvaa sotkua ja melua, loputonta ruuan laittamista, kysymyksiin vastaamista ja riitojen selvittelyjä. Mutta se on myös apukäsiä, sohvan täydeltä kainalokavereita, seuraa kauppareissuille ja hyvä syy lukea Harry Potterit, Peppi Pitkätossut ja Kattokassiset uudestaan. Bonuslapsilta saatu rakkaus ei ole ehdotonta, mutta sitäkin palkitsevampaa. On arvokas tunne kun luottamuksen pystyy rakentamaan ja vieraista ihmisistä tulee toisilleen rakkaita.

Yhden vanhemman perheitä oli Suomessa vuonna 2019 23 prosenttia (Tilastokeskuksen Perheet 2019). Määrä on kasvamassa. Joka kymmenes lapsi asuu uusperheessä. En siis ole äitiyteni muodoissa yksin. Vanhemmuuden onni yksinhuoltajaperheissä on myös surullinen kääntöpuoli. Stressi- ja ahdistusoireet ovat yksinhuoltajille tyypillisiä terveyspulmia. (Kivelä, K et al 2000.) Yksinhuoltajien jaksamista heikentää usein hoivaköyhyys. Hoivatarpeet ylittävät saatavilla olevat hoivaresurssit eli koulun ja päivähoidon sekä perheen ja suvun antama hoivan sekä lastenhoitajat. Jokaisen yksinhuoltajan tarinassa on myös eron kokeneet lapset, joita on vuosittain noin 30 000.

Ennen tytärtäni kärsin lapsettomana olemisesta. En siis biologisesta lapsettomuudesta, vaan siitä, ettei minulla ollut lasta muista syistä. Tästä sosiaalisen lapsettomuuden muodosta lääketieteellisen lapsettomuuden rinnalla on alettu puhumaan enemmän vasta viime vuosina. Mutta edelleen maksutonta hedelmättömyyshoitoa voivat saada ne, jotka ovat lääketieteellisesti todettu lapsettomiksi. Lapsettomuuden syitä on valtava määrä, ja jokaisen tyhjän sylin kohdalla suru ja kaipaus yhtä suurta.

Tästä syystä tiedän myös sen surun, mitä äitien- ja isänpäivä toisissa aiheuttavat. Siksi kiitollisena katson joka päivä elämäni suurinta ihmettä, jota saan ilokseni suukottaa illoin aamuin ja seurata hänen elämänsä ihmeellisyyttä. Kaikessa vanhemmuuden tunnekirjossa onneksi suurin niistä on rakkaus.

Äitiydessä parasta on aamulämmin lapsi kainalossa.

Olen onnellinen, että minulla on joku joka kutsuu minua äidiksi. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidin roolia hoitaville.

Laura Kaski, Seinäjoen Sanomien päätoimittaja

Kommentoi