Kolumni: Rakkaudesta rutiineihin

Rutiinit, nuo arjessa aina samalla tavalla tehtävät ja toistuvat toiminnot. Meillä jokaisella on niitä ja meistä jokainen tarvitsee niitä, jotta elämämme olisi säännöllistä. Pystymme myös hallitsemaan omaa arkista elämäämme rutiinien avulla.

Minä, joka kuvittelin vihaavani säännöllistä ja rutiinien täyttämää elämää, olenkin oppinut suorastaan rakastamaan rutiineja. Rutiininomainen elämä ei olekaan tylsää, vaan se antaa enemmän tilaa ja aikaa hauskuudelle. Minä tarvitsen rutiineja: Kun aikataulutan arkeni ja vapaa-aikani, voin hyvin ja palaudun kuormittavasta työstä. Onpa arki, pyhä, loma tai korona, rutiinit auttavat kesyttämään kaaoksen. Rutiinit luovat minulle turvallisuutta, tunnetta siitä, että kaikki on hyvin.

Rutiinit rytmittävät arkea. Tavallisesti esimerkiksi koululaisen arki koostuu koulupäivästä ja läksyistä sekä harrastuksista. Näiden lisäksi päivään kuuluvat ruokaileminen, peseytyminen ja nukkuminen. Kun tähän lisää kotitöiden tekemisen, koululaisesta kasvaa aikuinen, joka pärjää omillaan, kun on sen aika. Monet arjen toiminnot ovat sellaisia, joihin ei edes kiinnitä huomiota, ennen kuin niihin puututaan jollain tavalla tai niitä yritetään muuttaa.

Melko merkittävä puuttuminen arkirutiineihin tapahtui keväällä 2020, kun lähes kaikki suomalaiset siirtyivät etäelämään. Normaalistikin yhdessä eläessä omia rutiineja sovitetaan yhteen muiden samassa kodissa asuvien kanssa, mutta tämä uudeksi normaaliksi kutsuttu haastoi kaikki ihmiset miettimään omia tapojaan ja toimintojaan. Arjen piti sujua, vaikka kukaan ei enää aamulla lähtenytkään kotoa kouluun ja töihin. Tiedän usean koululaisen heränneen aamulla vain avatakseen etäyhteyden opettajaan, mutta vetäneen sen jälkeen peiton uudelleen korvilleen. Tiedän myös monen vanhemman ja opettajan olevan sitä mieltä, että etäkoulu on liian raskasta ihan kaikille. Rutiinien rikkominen ei siis tässä kohtaa ollut ollenkaan hyvä asia.

Rutiinien muodostumiseen menee aina aikaa, mutta melko nopeasti viime talvena esimerkiksi kasvomaskien käyttämisestä tuli tapa. Hiljattain olin menossa kauppaan, mutta käännyin ovelta pois, koska huomasin, ettei minulla ole maskia. Olen myös huomannut, että tarkastan rutiininomaisesti joka päivä, minkä ikäiset saavat varata ajan koronarokotukseen. Olen jo valmiina kalenterini kanssa, koska vuoroni saattaa olla jo ehkä tällä viikolla.

Anna Valli

koulunkäynninohjaaja

Isokyrö

Kommentoi