Kolumni: Valoa kohti

Teorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, jotka luovat hyvinvointia ja mahdollistavat oman kehittymisemme niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Nämä perustarpeet ovat autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus. Autonomian tarpeemme täyttyy, kun voimme vaikuttaa oman elämämme kulkuun tekemällä valintoja. Kompetenssi on osaamista, jossa yhdistyy tieto, taito ja asenne, ja sen ylläpitämiseen tarvitsemme haasteita. Yhteenkuuluvuudessa taasen on kysymys siitä, että me tarvitsemme muita ihmisiä. Jonkun joka välittää ja yhteisön, johon kuulua. Viimeisen vuoden aikana kaikkia näitä perustarpeita on horjutettu ja olemme joutuneet etsimään uusia keinoja tarpeidemme täyttämiseksi.

Esittävän taiteen kenttä on ollut rajussa myllerryksessä yli 14 kuukautta ja suurimmalta osalta alan tekijöitä on estetty oma ammatinharjoittaminen. Taidelaitokset menivät ensimmäisinä kiinni vuosi sitten maaliskuussa ja nyt myös avautuvat viimeisenä. On vaikea kuvailla tilannetta, jossa työtä pidetään yllä, mutta sen tekemisen merkitys on otettu pois. Me teemme esityksiä yleisölle ja olemme olemassa yleisöä varten. Suuressa osassa maata teattereiden sulku on nyt kestänyt yhtäjaksoisesti yli puoli vuotta ja se lisää valtavaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta rinnastettuna muihin elinkeinoaloihin, jotka ovat jo avautuneet suuremmille yleisöille.

Avi:n viimeisimmän päätöksen mukaan yleisötilaisuuksien järjestäminen yli 50 henkilölle on ollut mahdollista 13.5. alkaen myös Seinäjoen kaupunginteatterissa kahden metrin turvavälein ja muut vaaditut hygieniakäytännöt huomioiden. Saamme päättää kauden kiitollisina kohdaten yleisömme. Ilo on ollut molemminpuolinen. Meidän tehtävämme on voimaannuttaa, tuoda iloa ja valoa. Ja juuri niitä nyt kaivataan.

Kiitos kuuluu katsojillemme. Te olette kannatelleet meitä ja pitäneet toivoa yllä kanssamme. Näinä vaikeina aikoina kulttuurin merkitys on korostunut entisestään, ja yleisön viesti siitä, että tahto ja tarve päästä katsomoihin on suuri, on luonut uskoa parempiin aikoihin.

Tämä vuosi on ollut eräänlainen korkeakoulu. Me olemme oppineet valtavasti uutta, löytäneet uusia esittämisen keinoja ja kanavia ja pitäneet toivoa yllä. Se ei ole sammunut edes pimeimpinä hetkinä. Ja juuri siihen me tarvitsemme kulttuurin voimaa yhtä lailla kuin autonomiaa, kompetenssia ja yhteenkuuluvuutta. Yhdessä kohti valoa toivoen, että kesä, aurinko ja rokotekattavuus vievät pimeän vuoden mennessään.

Pauliina Salonius taiteellinen johtaja Seinäjoen kaupunginteatteri

Kommentoi