Liikunta harjoittaa sosiaalisia taitoja kertoo kokenut uimaopettaja

Lapsen kehityksen kannalta tärkeintä ei ole urheilun harrastaminen, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi, korostaa Leena Iskala.

Leena Iskala ohjaa liikuntaryhmiä maalla ja vedessä, välittäen liikunnan iloa kaiken ikäisille. Johanna Koskiahde

Johanna Koskiahde

Seinäjokinen Leena Iskala on työskennellyt kaupungilla liikunnanohjaajan toimessa viitisentoista vuotta ja on työnsä kautta nähnyt soveltavan liikunnan tarpeen kasvun lasten keskuudessa.

– Erilaiset keskittymishäiriöt ja sosiaalisten taitojen heikkous ovat lisääntyneet, toteaa Iskala.

Asiakkaissa on monentyyppisiä erityishaasteita omaavia henkilöitä. Se vaatii liikunnanohjaajalta laaja-alaista osaamista ja jatkuvaa perehtymistä.

– Nautin työssäni siitä, että saan itse suunnitella ohjelman jokaiselle asiaakkaalle yksilöllisesti. Koen rikkautena sen, että saan toimia elinkaaren eri vaiheissa olevien ihmisten kanssa, ikähaitari kun on 2-99 vuotta, hymyilee Iskala.

Liikunnanohjaajan työ pitää sisällään kaikki liikunnan muodot ja elementit, maalla ja vedessä. Kesäisin Iskalan työnkuvaan kuuluu vesipeuhulan ja soveltavien uintiryhmien ohjaaminen.

– On hienoa, että uimataito on alueellamme arvostettu taito ja sen merkitys ymmärretään. Harvassa ovat uimataidottomat kouluikäiset, summaa Iskala.

Lapsi voi löytää liikunnan ilon myöhemmin, kun iloa ei tapeta vaatimalla tai painostamalla.

Työn rikkaus, monipuolisuus, on samalla sen haaste. Saada aika riittämään 17 ryhmän ohjaamisen lisäksi ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen ja alati muuttuvan alan trendien ja tutkimusten seuraamiseen.

– Ihmisien fysiologia ei ole muuttunut ja perusasiat pysyvät samoina. Mutta trendejä tulee ja toimintatavat muuttuvat, näistä haluan pysyä selvillä. Näin voin palvella asiakkaita parhaiten ja samalla saan työhön uutta sisältöä, pohtii Iskala.

Neljä päivää viikossa Iskala ohjaa soveltavan liikunnan ryhmiä kantakaupungin alueella. Koululaisten iltapäiväkerhojen kautta hän kohtaa ja löytää niitä lapsia, joille kaupungin maksuton palvelu voisi olla hyödyksi ja tueksi.

– En viihdy tietokoneen äärellä, yksi työpäivä viikossa on tarpeeksi sitä, hän naurahtaa.

Positiivisuus ja sosiaalisuus välittyvät liikunnallisesta naisesta. Ne ovat piirteitä, jotka hänen työssään ovat tarpeen.

– Tapaamani erilaiset persoonat ovat työn voimavara. Tämä on työtä, jota teen sydämellä, Iskala toteaa.

Työssään Iskala on nähnyt, miten sovelletun liikunnan ja tuen tarve on kasvanut.

– Alkuvuosina ryhmä oli pieni ja siihen pääsivät diagnosoidusti tukea tarvitsevat. Nyt kommunikointitaitojen ja sosiaalisten taitojen heikentyminen heijastuu lasten hyvinvointiin lisääntyvissä määrin. Ne aiheuttavat helposti syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, Iskala toteaa.

Liikuntaryhmät ovat keino harjoitella ryhmässä toimimista, harjoitella pettymysten käsittelyä ja löytää väylä energian purkamiseen. Positiivisten kokemusten jakaminen liikunnasta on Iskalan intohimo.

– Meillä on keinoja ja työkaluja antaa apua erityistä tukea tarvitseville. Mutta haaste on se, että tarjonta ja kysyntä kohtaavat, että näistä palveluista hyötyvät löytävät niiden pariin. Toinen haaste on resurssit, joiden kanssa painitaan aina, summaa Iskala.

Aktiivinen nainen liikkuu myös vapaa-aikanaan. Itsensä haastaminen auttaa jaksamaan fyysisessä työssä.

– Kuntosaliharjoittelu, juoksu ja ratsastus ovat ne lajit, joissa vapaa-ajalla itseäni haastan. Tykkään vaikkapa juosta Jouppiskan mäkeä, omien voimien äärirajoilla käyden, Iskala kuvaa.

Omille alakouluikäisille lapsilleen Iskala haluaa välittää liikunnan ilon ja tukea mieluisan harrastuksen löytymistä. Parasta on yhdessä höntsäileminen, hauska puuhastelu.

– Näen, että hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että löytää lasta itseään innostava harrastus, oli laji mikä vaan, tai löytää tapa liikkua mukavalla tavalla. Yhteiset pyöräretket, patikointi Seinäjoen loistavilla ulkoilureiteillä tai pelailu omalla pihalla, eihän sen parempaa liikkumisen tapaa olekaan, sanoo Iskala.

Pääasia on, että lapsi voi hyvin. Ei ole vakavaa, jos hän ei ala-asteiässä innostu mistään liikuntalajista, sen aika voi tulla myöhemmin.

– Lapsi voi löytää liikunnan ilon myöhemmin, kun iloa ei tapeta vaatimalla tai painostamalla, muistuttaa Iskala.

Tällä hetkellä lapset jakautuvat liikkumisen osalta voimakkaasti kahtia. Niihin, jotka harrastavat aktiivisesti jotain urheilulajia ja niihin, jotka eivät liiku käytännössä lainkaan. Monipuolinen eri lajeja sisältävä harrastaminen olisi lapsen fysiologisen kehityksen kannalta hyväksi.

– Odotan mielenkiinnolla, miten parinkymmenen vuoden päästä tämän päivän lapset suhtautuvat liikuntaan. Jääkö ammattimaisesti johdetusta liikuntaharrastuksesta into jatkaa sitä läpi elämän, vai päinvastoin. Ja miten fysiikka kestää rankan treenaamisen jo nuorena, pohtii Iskala.

Kommentoi