Pääkirjoitus: Tapahtuuko se sittenkin?

Korona, vai kesäfestivaali? Vai ne molemmat? Mahdollisesti. Etenkin, jos olet alle 40-vuotias eteläpohjalainen henkilö.

Sillä niihin molempiin tarjoutuu seuraavina viikkoina hyvä tilaisuus. Tuntuu ansaitulta ja hienolta päästä osallistumaan odotettuihin ja ilolla vastaanotettaviin tapahtumiin, suuriin ja pienempiin, ympäri maakuntaa. Hetken verran saaden tuntea elämää sellaisena, kuin se oli vuosina ennen koronaa.

Tapahtumien järjestäjille terveysturvallisuus on ykkösasia. Sen eteen on Seinäjoen tapahtumissa tehty enemmän kuin laki määrää. Mietimme kukin tykönämme, uskaltaako massatapahtumaan osallistua? Kyllä uskaltaa. Me elämme ajassa, jossa hauskanpito ja vastuullisuus kuuluvat uudella tavalla yhteen ja jokaisen on huolehdittava omalta osaltaan turvallisuudesta.

Mutta siinä samalla alussa mainitut kriteerit täyttävänä sinä altistut mahdollisesti myös koronalle. Sillä rokotekattavuus on nuorten keskuudessa hälyttävän heikko. Juuri heidän, jotka innokkaammin ovat odottaneet maailman avautumista ja elämän palautumista sellaiseksi, jossa ystävien kesken yhdessä saadaan pitää hauskaa ja nauttia elämän ihanasta aikakaudesta, nuoruudesta. Rientoineen, vapaana ja huoletta.

Lyhyeksi jää sen ilovirren veisuu, jollei rokotuspisteille pian ala nuorisoa kertyä jonoiksi asti. Sillä koronan neljäs aalto nostattaa jo kuohujaan maakunnan rajojen tuntumassa.

Seinäjoki tarjoaa nuorille rokotuksia ilman ajanvarausta, samaa on kokeiltu muuallakin. Se onkin ensimmäinen edellytys rokotekattavuuden nostamiseksi, rokotuksen hakemisen helppous. Jos tietokoneella tehtävä ajanvaraus sakkaa tai korona-infon puhelinnumerosta ei soiteta takaisin tai muuten vain tuntuu vaikealta rokoteajan varaaminen, hidastuu kansan rokottaminen aivan turhaan.

Hetken verran saaden tuntea elämää sellaisena, kuin se oli vuosina ennen koronaa.

Toivon, että rokotekattavuuden heikkoudessa alueellamme on kyse nimenomaan teknisistä haasteista rokoteajan varaamisessa. Eikä kyse ole välinpitämättömyydestä, ajattelemattomuudesta tai rokotevastaisuudesta. Jälkimmäiselle keksin kyllä kansanomaisemmankin termin, se on ”tyhmyys”.

Ei tarvitse kuin kävellä hautausmaalle ja pysähtyä vuosisata sitten pystytettyjen pikkuristien rivistöjen äärelle. Sinne on haudattu pikkusisar, isoveli ja äiti, kulkutautien tappamina. Tautien, jotka tänä päivänä eivät meitä hautaan vie eivätkä lähimmäisiämme meiltä riistä, rokotusten ansiosta. Mutta kovin lyhyt on ihmiskunnan muisti.

Korona on tullut jäädäkseen, se lienee tässä vaiheessa asiantuntijoiden yhdestä suusta lausuma näkemys. Jotta tämäkin tauti saadaan suitsittua sellaiseen muotoon, että elämämme voi entistä muistuttavaksi palata, tarvitaan yhteinen kilpi meitä suojaamaan, vastustuskyky taudille. Ja siihen tilanteeseen päästään mukavasti, kun jokainen ojentaa käsivartensa ja ottaa piikin vastaan.

Johanna Koskiahde

kirjoittaja on Seinäjoen Sanomien toimittaja

Kommentoi