Kolumni: Allergisia reaktioita

Ajelen rauhallisesti ja iloisena viljapeltojen varrella polkupyörälläni. Nautin kypsyvän viljan tuoksusta ja kullankeltaisesta väristä sekä aurinkoisesta säästä. Ajattelen, että onpa ihanaa, kun voin joskus taittaa työmatkan nelipyöräisen sijaan kaksipyöräisellä. Huomaan, että osaa pelloista puidaan jo.

Sitten: Nenääni ja silmiäni kutittaa. Naamani alkaa punoittaa. Vesi vuotaa silmistäni, nenänikin rupeaa nokkumaan. Kurkkuni tuntuu muurautuvan umpeen. Koko kroppaani kihelmöi. Pysähdyn hinkkaamaan silmiäni, jolloin meikit leviävät poskilleni. Pysähdyn ja kaivan repustani allergialääkkeet ja nielaisen pillerin. Tämä oli päivän allerginen reaktio järjestysnumeroltaan yksi, allergiaan nimeltään heinänuha.

Saavun työpaikalle, vaihdan työvaatteet ja yritän pyyhkiä pitkin kasvojani levinnyttä meikkiäni. Lisään ripsiväriä jo hieman turvonneille silmilleni. Silmäni ja nenäni vuotavat edelleen. Toivon, että allergialääke alkaa vaikuttaa pian. Kunhan muistan juoda kupillisen kahvia, ettei lääkkeen väsyttävä vaikutus ehdi iskeä ensin.

Menen kassalle, jonne jonottaa lähes kaksikymmentä ihmistä. Hymyilen ja niiskutan sekä yritän pitää ääneni kuuluvana, vaikka äänikin alkaa kadota. Ehdin jo miettiä, että hyvinhän tämä sujuu.

Sitten: Aivastan. Hihaani. Jotenkin asiakkaista huokuu, että he odottavat minun näyttävän heille negatiivista koronatestitulosta. Selitän, että allergiaa tämä vain on. Tämä oli päivän allerginen reaktio numero kaksi, edelleen allergiaan nimeltään heinänuha.

Juoksen päivän ja illan aikana kolmen kassan välillä, täytän juomia ja tupakoita, otan vastaan ja luovutan paketteja, hyllytän paketteja, keitän kahvia, paistan munkkeja, tiskaan, tyhjään pelikoneita, pyyhin pöytiä, kerään likaisia astioita, lakaisen ja moppaan lattioita, lasken kassoja ja kastelen kukkia. Välillä vastaan puhelimeen ja yritän muistaa, mihin olin menossa ja mitä tekemässä.

Sitten: Asiakas yhdellä kassalla joutuu odottamaan ilmeisesti turhan kauan, kun jumitan toisella kassalla. Kun pääsen kassalle ja pahoittelen viivästystä, asiakas toteaa, että voisi hän itsekin sinne tulla näpyttelemään sitä kassaa.

Naps! Näpyttelemään kassaa? Tämä oli päivän allerginen reaktio numero kolme, allergiaan nimeltään asiakaspalvelu. Isäni saattaisi kysyä minulta leikillisesti tässä kohtaa, että oletkohan allerginen työnteolle. No, ainakaan en ole päivääkään elämästäni ollut työttömänä. Yritän siis selvitä lopunkin työurastani ilman allergista reaktiota allergiaan nimeltään työnteko.

Anna Valli Isokyrö Allerginen asiakaspalvelija

Kommentoi