Pääkirjoitus Metsissä kasvaa huonosti hyödynnetty mahdollisuus

Suomen luonnon antimista on saatu säilöttyä jo paljon tulevan talven ja kevään varalle. Marjakattaus onkin runsas. Meiltä löytyy kaikkiaan 39 kappaletta erilaisia syötäviä marjoja, joista vain pientä osaa hyödynnetään laajamittaisemmin ruuaksi. Esimerkiksi pihlajien ja mustamarja-aronian marjat jätetään puihin ja pensaisiin lähinnä lintujen iloksi.

Nyt parhaimmillaan on sienikausi. Herkkutattia löytyy metsästä varmasti jokaiselle, joka sitä kaipailee. Se on helppo löytää ja tunnistaa. Aloittelijalle helppoja tunnistettavat ovat myös niin kantarellit kuin suppilovahverotkin. Lisäksi joulun sienisalaatin ainekset voi kerätä rouskuista, jotka niin ikään kuuluvat meidän helppoihin tunnistettaviin sieniimme.

Suomalaisten sienikulttuurissa on paljon kehitettävää. Suomalaiset sijoittuvat sienten käytössä muihin Pohjoismaihin ja Baltian maihin verrattuna viimeiselle sijalle. Syömme metsäsieniä vuodessa vain noin 1,5 kiloa per henkilö. Metsään jäävät marjasatojen sijasta olisikin hyvä puhua myös sinne mätänevästä metsäsienisadosta. Poimintakelpoisesta sadosta kerätään talteen vain 1-2 prosenttia.

Sienikokemuksissa suomalaisia tuntuu ohjaavan paljon tölkistä löytyvät nihkeät herkkusienet, jotka pääasiassa löytävät tiensä pitsan päälle. Sienestä olisi paljon muuksikin, gourmee-tasoiseksi ruuaksi. Lisäksi ne ovat terveellisiä: sienissä on paljon kuituja, B-ryhmän vitamiineja sekä yhtä paljon valkuaisia kuin esimerkiksi maidossa.

Suomen metsät kuuluvat kansalle. Ainakin jokamiehen oikeuksien antamien valtuuksien rajoissa. Sienet ja marjat kuuluvat näiden oikeuksien piiriin. Suosittelen siis menemistä metsään. Se on ajanviettoa, jota voi tehdä niin yksin kuin koko perheenkin kanssa. Sienestäminen on myös harrastus, jossa voi oppia jatkuvasti uutta sekä tunnistamisen kuin niiden ruuaksi valmistamisen muodossa.

Minulle sienestämisestä on tullut yhteinen harrastus pienen tyttäreni kanssa. Hän tunnistaa jo haperon, kantarellin, tatin ja rouskun. Hän on aina valmis metsäretkelle sekunneissa ja kertoo innoissaan sienilöydöistämme. Joskus toivon hänen siirtävän tämän tiedon omille lapsilleen.

Suomalaiset sijoittuvat sienten käytössä muihin Pohjoismaihin ja Baltian maihin verrattuna viimeiselle sijalle.

Eikä pidä unohtaa, että meidän metsistämme ilmaiseksi kerättävän sienet ovat arvokasta herkkua. Männyntuoksuvalmuskasta eli matsutaksesta maksetaan Aasiassa jopa yli 1000 euroa kilolta.

Kasvisruokailu lisääntyy ja lihan syönti vähenee tulevaisuudessa, ja meillä kasvaa metsissämme valtava potentiaali elintarviketeollisuudelle ja meille kaikille. Sitä ei kannattaa jättää hyödyntämättä.

Laura Kaski, Seinäjoen Sanomien päätoimittaja ja yksikönjohtaja