Kolumni: Elämyksiä sadonkorjuun aikaan

Janne Ahtonen Laura Kaski

Syksy on minulle uuden aloittamisen aikaa. Nuorena koululaisena syksyyn kuului uusien koulukirjojen tuoksu ja sateisten kouluaamujen tuottama haikea tunne. Tätä outoa tunnetta puki osuvasti sanoiksi usein koulussa näihin aikoihin laulettu Paimenen syyslaulu: ”Tänne, tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään.” Kesän ja auringon lataama nuoren mielen innokas fiilis tuntui varsinkin melankolisessa ja aamuherätyksistä väsyneessä murrosiässä valuvan sateisten päivien mukana kohti pian jäätyvää maata.

Nykyään syksy on lempivuodenaikani. Menneen kesän monet musiikkijuhlat, muut kulttuuririennot ja perheen parissa vietetyt leppoisat lomapäivät antavat energiaa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Luonto tarjoaa kesän kasvukauden huipennuksen, josta hyvänä esimerkkinä käyvät kotipihani omenapuiden kypsyvä sato. Herkkuja kirjaimellisesti tipahtelee suoraan käteen nautittavaksi. Syksyinen uuden alkaminen ja

toisaalta myös sadonkorjuu ovat läsnä myös nykyisessä työssäni. Kuukausia tai jopa vuosia aiemmin suunnitellut ohjelmat realisoituvat, kun muusikot käyvät käsiksi teosten työstämiseen.

Kun syyskuinen päivä alkaa olemaan lopuillaan, on minulla tapana muun perheen jo mentyä unten maille kaivautua mieluisaan tuoliin, napsauttaa kuulokkeet stereoihin ja uppoutua syyskuun hämärässä musiikin maailmaan. Tämän syyskuun musiikkina kuulokkeissani on soinut Johannes Brahmsin 130 vuotta sitten säveltämä klarinettikvintetto h-molli op. 115. Teos on poikkeuksellinen. Tuskin on toista sävellystä, joka kohoaa omassa lajissaan yksinäisenä yli muiden. Jukka Isopuro kirjoittaa teoksesta osuvasti: ”Kvintetossa on syksyinen luopumisen tunne. Toisaalta sen sointuisuudessa on uudelleen heräävän olemassaolon hehkua, joka yrittää torjua hopeanharmaata suruisuutta.” Tällainen musiikki on ääretön tunteiden ja mielen seikkailujen maailma. Sillä on voimaa kohottaa, lohduttaa ja kuvata sellaisiakin tunteita, joille ei löydy sanoja.

On kutkuttavaa, että parhaimmillaan tätä maailmaa saa jakaa konserteissa yhdessä toisten kanssa. Yhdessä koettu elävä musiikki tulee iholle ja kohoaa parhaimmillaan elämykseksi, joka jättää elämänpituisen muistijäljen. Viikon päästä yhteiseen konserttielämykseen pääsee jälleen osalliseksi, kun työpaikkani upea orkesteri, Seinäjoen kaupunginorkesteri, esittää Brahmsin kvinteton yhdessä klarinettitaiteilija Lauri Sallisen kanssa.

Janne Ahtonen,

intendentti Seinäjoen kaupunginorkesteri

Kommentoi